Jännittävä Japani - Osaka / Exciting Japan

HEL-KIX

Voihan nousevat auringot. Marraskuussa 2015 oli aika tehdä toinen visiitti tuonne nousevan, punaisen pyörylän maahan - Japaniin. Jännä juttu, miten Japani tuntuu niin helpolta matkustuspaikalta, vaikka ei osaisikaan kieltä yhtään tai vaikka kovin harva japanilainen osaa hyvin englantia. Tosin ensimmäisen, Tokioon suuntautuneen visiitin jälkeen päätin opiskella huvikseni yhden lyhyen kurssin japanin kieltä osatakseni pari sanaa enemmän kuin "konnichiwa" ja "arigatoo". Kahden ensin opiskeltavan kirjoitusjärjestelmän merkkien muistaminen edes osittain (joo, jätetään tässä kohtaa ne kiinalaiset merkit suosiolla lähes huomiotta) on yllättävän palkitsevaa (vau, tuossa lukee "Super Mario"!) :)

Rising sun(s) beware! In November 2015 it was time to take another visit to fascinating Japan. Two years earlier I had been to Tokyo and Hakone, but this time I had a few days stay in Osaka. Had also time to briefly visit neighboring cities Kobe and Kyoto.

Matkakartta, Osaka, Kobe, Kioto / Travel map

Nokka kohti Osakaa / Heading to Osaka

Tällä kertaa Finnairin Airbus A340, joka muuten sattui olemaan Finskin laivaston vanhin A340, vei kahden hengen porukkamme Osakaan, joka on Japanin kolmanneksi suurin kaupunki. Lentokoneen lähestyessä kirkkaassa säässä Kansain kansainvälistä (:D) lentoasemaa näytti kyseinen, keskelle merta rakennettu tekosaari yläilmoista kiitoteineen kovin pieneltä, mutta isohan se sitten olikin. Myös valtava metropolialue, johon Osakan lisäksi kuuluvat suuret kaupungit Kobe ja Kioto ja jolla yhteensä asuu kenties jopa yli 19 miljoonaa ihmistä, levittäytyi silmänkantamattomiin.

Finnair A340 lähestyy Kansain lentoasemaa / Approaching Kansai Airport

Päätimme napata lentokentältä bussin alle ja huristaa sillä Osakan bisnesalueen tuntumaan Osaka Stationille. Vaikka Osaka sijaitsee merenrannassa, ei edes rannan vieressä, ylhäällä ja silloilla kulkevalta moottoritieltä nähnyt merta kuin nimeksi. Rannan teollisuus kilometrikaupalla on kaunistelematta sanoen suorastaan masentavaa. Keskustaan mennessä matkalla talot näyttävät koko ajan hyvin samanlaisilta, eikä varsinaisia maamerkkejä paljon osu kohdalle. Korotetulta kehätieltä oli kuitenkin omanlaisensa näkymät talojen vilistessä muutaman metrin päässä, ja lopulta bussi kurvasi varsinaiselle katutasolle ihmisten ja pilvenpiirtäjien keskelle.

Tavanomaiset eväät tuli usein ostettua mukaan hotelliin / Sushi rolls

Oikeaa siirtymäreittiä Osakan aseman vierestä kadulta Nishi-Umedan metroasemalle sai tovin etsiä, mutta lopulta pääsimme laukkuinemme metrolla yhden asemanvälin Higobashin asemalle, josta oli reilun viiden minuutin kävelymatka (kunhan asemalta pääsi oikeasta uloskäynnistä kadulle) yösijaamme, Mitsui Garden Hoteliin. Majapaikka sijaitsi erinomaisella paikalla pienehköllä saarella keskellä jokea. Hotelli oli itselleni ehkä jopa turhankin hieno ja tasokas, mutta 12. kerroksen ikkunasta joelle näkyvää maisemaa ei kyllä voinut olla ihailematta. Japanin mittapuulla tilavahko huone oli kyllä kieltämättä aika kiva (ja miksei myös lämmitetty wc-pytty). Käytävällä oli käteisellä toimiva juoma-automaatti, josta sai mm. kylmää Asahia (maukasta japanilaista olutta).

Näkymä hotellista / Mitsui Garden Hotel Osaka Premier

Majoitus siis enemmän kuin kunnossa, joten aika tutustua kaupunkiin. Aikaa oli muutama päivä. Ties mitä kaikkia yllätyksiä ja kokemuksia vastaan olikaan tulossa. Yllättävää ainakin oli se, että sää oli varsin lämmin oikeastaan koko ajan. Olin kyllä varautunut, että marraskuussakin voi olla lämmin, mutta usein oli silti liikaa vaatetta päällä. Eipähän tarvinnut palella. Osakassa metrolla liikkuminen on nopeaa ja helppoa. Kävelyä tuli silti äkkiä hyvinkin paljon ihan huomaamatta. Metron yhteydessä maanalaisissa tunneleissa sai useimmiten kävellä kohtalaisen pitkiäkin matkoja, mutta asemilla olevien karttojen ja opasteiden avulla kulloinkin sopivin uloskäynti kyllä aina löytyi.

Namba Shrine, temppeli keskellä taloja / Temple in the middle of the houses

We arrived at Kansai International Airport in the morning and decided to take a bus to Osaka Station. We could barely see the ocean between the industrial constructions on the way to the city, even though the road was built on the coast. The metropolitan area of Osaka, Kobe and Kyoto has a population of over 19 million. We passed a massive amount of houses and buildings all looking the same. Finally the elevated Loop Line was left behind and the bus arrived at the train station. Time to change the transport. We took the subway and finally checked in to our hotel, Mitsui Garden. Had a great view from the room, which was also rather spacious. There was a vending machine in the hallway where you could buy for example cold Asahi (Japanese beer). Yum.

Osaka metro, or subway, is an easy and quick way to travel around the city. Purchasing the tickets for a single ride from the machines on the stations can possibly get tricky, if you happen to look at a subway map which is written in Japanese only. You simply have to know to which station you are going to, because that defines the price of the ticket. Best to simply keep a subway map with you at all times and/or plan in advance. Or just take your time at the station. There are also day tickets etc. on sale. Oh yes, let's not forget other possible ways to move around, like trains. (You need different kind of tickets there.) Anyway, I felt that the traffic system in Osaka is quite easy.

Shinsaibashi ja Dotonbori - ostoksia / Shopping

Liian monta korttelia riittävillä Shinsaibashin ja Dotonborin ostoskaduilla sekä niiden ympäristössä, Namban alueella, oli kyllä vaikka mitä sadan jenin kaupoista muotiliikkeisiin. Nautimme eväitä Tonborijoen rannalla Osaka FM:n, lautasantennia muistuttavan talon edustalla. Illalla joen rannan sekä ostoskatujen lukuisat valomainokset loistivat ja välkehtivät, mikä jo yksinään oli näkemisen arvoista. Dotonborin tuntumassa oli valtava valikoima ravintoloita. Shoppailuintoilijat voinevat kuluttaa helposti vaikka monta päivää ostosalueiden liikkeiden koluamiseen. Itselläni oli kuitenkin pääsääntöisesti hieman toisentyyppisiä kauppasuunnitelmia.

Shinsaibashin katettu ostoskatu / Shopping street

Ostoksia ja raamenia / Shopping and ramen.

Tomborijoki ja mainostauluja / Tombori River

Shinsaibashi and Dotonbori are the right places for you, if you want to go shopping or dining. There are so many different kind of shops and restaurants near and around Namba region that there's definitely something for everybody. The flashing ads and lights on Dotonbori Street and on the sides of Tombori River were quite spectacular in the evening.

Den Den Town (Nipponbashi) - pelejä, elektroniikkaa... ostoksia / Game shopping

Jos on sattunut kiinnostumaan vaikka videopeleistä, animesta jne., Japani tarjoaa luonnollisesti jos jonkinlaista ostettavaa ja koettavaa. Pahus kyllä, olen sattumoisin Nintendon ystävä, joten olihan se pian lähdettävä metsästämään löytöjä sillä saralla Den Den Towniin ("Elektroniikkakaupunkiin"), jota on verrattu Tokion Akihabaraan. Den Den Town, eli Nipponbashi, sijaitsee Ebisuchon ja Namban asemien välissä keskellä Osakaa. Totta puhuen olin pari vuotta aiemmalla matkalla hieman pettynyt Akihabaraan (tein parhaat löydöt ihan muualta). Osaka tarjosi nyt muutaman erinomaisen liikkeen kohtalaisen pienellä alueella, mikä oli hyvä etu Akihabaran laajaan alueeseen verrattuna.

Super Potaton ovella vartioi Super Mario / It's a me, Mario

Retropelien ystävälle lyömätön ykköskauppa on Super Potato, josta saa niin uusia kuin vanhoja videopelejä sekä pelikonsoleita ja kaikenlaista oheistavaraa. Super Potatoja on Den Den Townissa useampikin. Vaikka koko Den Den Town näytti olevan täynnä kolikoilla toimivia Capsule Station -automaatteja, onnistuin loppujen lopuksi löytämään koko kaupungista YHDEN The Legend of Zelda -pelisarjan palloautomaatin (muualta kuin Super Potaton yhteydestä), josta sain sopivasti neljällä yrittämällä neljä erilaista The Legend of Zelda -hahmoa :) :) :) AAAHHHH!! Tein Den Den Towniin myöhemmin visiitin vielä toistamiseen. Ei hullumpi paikka.

The Legend of Zelda

Oh yes, video games, games, games! Retro game enthusiasts can find sooo much interesting stuff to buy in Den Den Town ("Electric City"), or Nipponbashi, which is located between Ebisucho and Namba Stations. The best place to find old and new games, game consoles and other video game related items is Super Potato. Spot the big Super Mario figure standing in the doorway, and you can't miss it. Actually, there are many Super Potatoes in Den Den Town. At least two of them were extremely interesting.

Osakan linna / Osaka Castle

Kävin itsekseni illansuussa Osakan linnalla, joka on kyllä aika komea pytinki kukkulan laella. Linnalle on vaihtoehtoisia reittejä usealta metroasemalta. Itse linnan päätorniin pääsee sisälle pientä maksua vastaan. Linnan pihalla oli koko joukko selfien ottajia ja muita kamerakauloja. (Sulauduin joukkoon.) Laskeva aurinko loisti näyttävästi linnan seiniin. Kukkulan ympärillä kiersivät jylhät muurit, ja vallihaudassa oli vettä. Aurinko hävisi juuri kaupungin korkeiden talojen taakse, kun laskeuduin takaisin kukkulalta alas.

Osakan linna ja puut syysväreissä / Osaka Castle with autumn trees

Vettä vallihaudassa / Water around Osaka Castle and sunset

Visited Osaka Castle by myself one evening. The castle area is accessible from several different stations around the hill. The courtyard beside the main tower was somewhat crowded even on this hour of the day. The souvenir shops were open for at least as long as the castle tower. People were taking selfies or were otherwise equipped with a camera. (I blended in.) The sun was setting behind the skyscrapers when I came back from the hill.

Kobe

Teimme yhtenä iltapäivänä ja iltana junaretken lähikaupunkeihin. Ensin suuntasimme rannikkoa pitkin Kobeen, jonka itse parhaiten muistin etukäteen vuoden 1995 tuhoisasta maanjäristyksestä. Matka taittui paikallisjunalla Osakan asemalta noin puolessa tunnissa. Koko matkan junaradan varsi oli täynnä samannäköisiä taloja. Sentään sisämaahan katsoessa sai nauttia myös komeista vuorimaisemista. Kobessa jäimme Sannomiyan asemalla pois junasta. Ainakaan sillä seudulla ei ollut tietoakaan menneestä maanjäristyksestä, mutta lähistöllä olisi ollut asialle omistettu muistomerkki. Paikka vaikutti kivalta ja rauhalliselta, vaikka olikin keskellä vilkasta kaupunkia. Kävimme syömässä paikallisessa "työläisten ruokalassa" edulliset nuudelit/riisit ja katselimme, kuinka pukumiehet suuntasivat työpäivän päätteeksi hienonnäköiseen temppeliin (Ikuta Shrine).

Päivällinen Kobessa / Dinner in Kobe 

Ikuta Shrine, Kobe

We had a few hours one evening/night to visit Kobe and Kyoto. So, first we took a local train from Osaka Station to Sannomiya Station in Kobe. The travel time was about 30 minutes. Kobe looked and seemed really nice and there was nothing that reminded of the disastrous 1995 earthquake, well at least on our short route. Had a tasty and inexpensive dinner and witnessed businessmen visiting a temple after work. But we had to move on, since it was getting dark.

Kioto / Kyoto

Vaikka alkoi tulla hämärää, hyppäsimme junaan ja päätimme ajaa Osakan ohi Kiotoon. Harmi kyllä onnistuimme valitsemaan hitaimman mahdollisen paikallisjunan, joka pysähtyi ihan jokaisella asemalla. Niinpä matkaan vierähti puolisentoista tuntia tai vähän ylikin, vaikka kilometrejä ei nyt niin hirveän paljon ollutkaan. Saavuimmepa kuitenkin lopulta Kiotoon. Koska oli jo pimeää, emme lähteneet koluamaan temppeleitä tai tekemään muuta sen kummempaa, vaan suuntasimme Kioton aseman vieressä komeilevaan näköalatorniin, Kyoto Toweriin. Pyhätöt täytyi jättää toiseen kertaan.

Kyoto Tower

Tornista sain sentään kiikaroida kuuluisia temppeleitä. Olipa kiikarissa jotain ihan muutakin. Nintendon pääkonttori sijaitsee Kioton keskustassa, joten sehän oli sitten nähtävä ihan omin silmin ;) Hyvin näkyikin! Ja kiikarin läpi pystyi ottamaan "lähikuvan" jopa kännykälläkin :D Tornista päästyämme teimme vielä hieman ostoksia ja saimme todistaa kooltaan pientä mutta näyttävää, musiikin säestämää vesi/valoshowta juna-aseman ulkopuolella.

Nintendo Headquarters, Kyoto

Hitaisiin juniin jo tuskastuneina, väsyneinä, ja kellonkin alkaessa olla jo yhdeksän, päätimme nopeuttaa paluumatkaa Osakaan. Siispä suuntasimme Shinkansenin lippuautomaatille ja ostimme luotijunaliput Shin-Osakaan. (Automaattien kanssa saa olla tarkkana, että ostaa liput oikein ja vielä valitsee luotijunasta oikeanlaisen, lipputyypin mukaisen vaunun.) Hinta oli toki moninkertainen tavalliseen lippuun verrattuna, mutta päätös oli paras mahdollinen! Ai että, en ollut koskaan ennen matkustanut luotijunalla, mutta kyllä täytyy todeta, että no nyt löytyi paras matkustustapa IKINÄ! Junan kiihdyttäessä vauhdin voi tuntea koko kehossa, mutta ilman ikäviä sivuvaikutuksia, joita saattaa ilmetä mm. lentokoneessa. Kyyti oli kaiken lisäksi aivan ihanan tasainen. Toivoin sittenkin, ettei se olisi loppunut niin äkkiä, sillä jo viidentoista minuutin kuluttua olimmekin perillä Shin-Osakassa. No höh. Tämä täytyi selvästi ottaa uusiksi myöhemmin...

Luotijuna Shinkansen / Bullet train

We decided to go past Osaka and continue to Kyoto by train. It so happened, that we took the slowest possible local train, which stopped at every station :) Damn. The journey lasted something over 90 minutes. But finally, we arrived at Kyoto Station. Because it was already dark, we had to skip visiting all the famous temples. Until the next time. Instead, we headed to Kyoto Tower which is standing right in front of the Kyoto Station building. I tried to see something of the temples through binoculars.

But for me, there was something else, too, that was interesting. Nintendo Headquarters is located in the center of Kyoto. Oh yes, there it was, standing close enough to be seen clearly through the binoculars :) :) I was satisfied with that. It was soon getting late and we were tired. We thought it would be best to return quickly to Osaka. So, after a quick and late evening shopping (a Super Mario plush for instance :D) we headed to the Shinkansen ticket machine and bought bullet train tickets to Shin-Osaka. The best idea and the best way to travel EVER! I was sooo excited when the train accelerated. This was my first trip ever by a bullet train. I actually got disappointed, when we arrived - barely 15 minutes later - at Shin-Osaka Station. Oh no! How come it was over so soon?? This way of traveling would absolutely have to happen again later! The sooner the better.

Universal Studios Japan

Kotiinlähtöä edeltävänä päivänä matkasimme metrolla ja junalla Osakan rannikolla sijaitsevaan teemapuistoon, Universal Studiosille. Vaikka tämä lienee aika itsestään selvää, ihan vain vinkkinä, että ei kannata mennä mihinkään teemapuistoon viikonloppuna :) Eikä varsinkaan viikonloppuna, jolloin vietetään halloweenia :D Liput tuli ostettua kohtalaisen nopeasti luukulta, mutta saimme seuraksemme lauman noin miljoona japanilaista, joista varmaan joka kolmas oli ties millaisissa halloweenasuissa. Aika helkutin monta Mariota ja Luigia tuli päivän aikana vastaan :)

Cosplay, Universal Studios Japan

Universal Studiosin vetonaula, The Wizarding World of Harry Potter, oli niin pahuksen suosittu, että sen alueelle piti hakea automaatista ns. jonotuslappu. Lappuun tulostui kellonaika (ensimmäinen vapaa aika), jolloin pystyi edes käymään katsomassa kyseistä aluetta. Meillä tuohon slottiin taisi olla nelisen tuntia aikaa siitä, kun jonotusvuoron haimme. Ehdimme siis tutkailla niiden noin miljoonan japanilaisen keskellä "Hollywoodia", "New Yorkia" ja "San Franciscoa". (Hassu homma, että Hollywoodin Universal Studiosilla pääsi myös "Lontooseen" ja "Pariisiin".) Mihinkään laitteisiin ei ollut asiaa alle muutaman tunnin jonotusta. Pelkästään vessaankin sai pahimmillaan jonottaa 25 minuuttia :)

The Wizarding World of Harry Potter, Universal Studios Japan

Lopulta pääsimme lähes aidon leffamusiikin säestyksessä sisälle Potterin velhomaailmaan, joka kyllä oli sangen hieno paikka. Ihmisiä tosin oli moninkertaisesti enemmän kuin Harry Potter -studiokierroksella Englannissa. Täällä sentään Ollivanderin taikasauvamyymälä ja muut rakennukset sijaitsivat oikeasti ulkona ;) *klik* Eräs taikasauva valitsi minut. Tai ainakin melkein. Ajelut Hogwartsin (Tylypahkan) linnan sisällä sekä Hippogrifillä (hevoskotkalla) jäivät toistaiseksi ajamatta. Jopa metsän laitaan tyrkätyn Anglian luokse joutui jonottamaan, mikäli mieli päästä sen kanssa valokuvaan. Eipä silti, itse kyllä olen oikein hyvä jonottaja, mutta näin tällä kertaa. Ai niin, jos haluatte syödä huonoa ja kallista turistiruokaa, menkää Three Broomsticksiin (Kolmeen luudanvarteen). Suosittelen siis jättämään väliin. Parasta ravintolassa oli... no ne kolme luutaa seinällä.

Universal Cityn juna-asema / Universal City Station

Muutaman tunnin teemapuistoilun jälkeen katsastelimme vielä Universal Cityn, eli Studiosin ulkopuolisen alueen kauppatarjontaa. Muumikahvilan ikkunassa luki suomeksi - tietenkin - "hyvää juhannusta", vaikka marraskuuta elettiinkin. Kuulemma oli lukenut heinäkuussakin. Hypätessämme junaan alkoi olla jo pimeää. Emme kuitenkaan jääneet junasta lähimpänä hotellia vaan istuimme kyydissä JR Loop Linella niin kauan, että puoli kaupunkia oli kierretty ja saavuimme Tennojiin.

Shitennojin temppeleitä illansuussa / "Triforce" Temple in Shitennoji ;)

A day before the flight home we visited Universal Studios Japan, which is located on the coast of Osaka. It didn't take long by a JR train from Osaka Station to Universal City Station. If somebody didn't happen to know, weekend is definitely not the best time to visit any theme park :) Especially, if that particular weekend is Halloween :D Anyway, there we were, surrounded by a million Japanese, I guess :) Really many people had great costumes, and I couldn't possibly count the amount of Marios and Luigis passing by during the day.

Unfortunately, this really crowded day also meant, that we had to queue everywhere. I mean EVERYWHERE and FOR A LONG TIME, even to the restrooms for 25 minutes on the busiest time of the day :D And about four hours to even enter the area of the amazing Wizarding World of Harry Potter, which of course is the biggest attraction of the whole Studios here. But let's not get disappointed here, you could see this coming. Everything there was worth the waiting. Well perhaps not The Three Broomsticks Restaurant (unless you wish to eat expensive and bad tourist food). I have been to the Making of Harry Potter Studio Tour in England, but this was different, since there were houses actually standing outside, and you could even buy wands at Ollivanders, etc. ;)

Abeno Harukas

Jostain syystä en tiennyt ennestään, että Tennojin aseman vieressä seisoo Japanin korkein rakennus, Abeno Harukas. Tämä toki selvisi pian, kun paikalle tulimme. Kävipä ilmi, että 300 metriä korkean pilvenpiirtäjän ylimmissä kerroksissa on näköalatasanne, Harukas 300. No sinnehän se oli mentävä. Tiskiltä liput kouraan. Matka sujui joutuisasti parilla lasiseinäisellä hissillä. Vaikka ylhäällä oli kohtalaisesti ihmisiä, mistään ruuhkasta ei ollut kyse. Päiväsaikaan täältä sentään olisi nähnyt merenkin, mutta ei kilometrikaupalla jatkuvissa iltavaloissakaan valittamista ollut. Alas palattuamme päätimme tehdä pienen kävelylenkin ennen hotellille siirtymistä. Kävelimme läpi Tennoji Parkin, jonka loppupäässä koin ensimmäistä kertaa missään Japanissa, ettei ehkä ollut ihan paras idea näin pimeällä. Paria hiipparia (niitäkin siis on) lukuun ottamatta mitään erikoista ei kuitenkaan näkynyt tai sattunut.

Näkymä pohjoiseen 300 metrin korkeudesta / View to north, Abeno Harukas

For some reason I didn't know, that the tallest building in Japan is Abeno Harukas, a skyscraper of 300 meters, standing in front of Tennoji Station. I quickly learned this and knew right away, that we had to visit the sightseeing level, Harukas 300, on the top. The view from there was spectacular even in the evening.

Kansai ja paluumatka / Kansai and returning home

Lopulta oli aika lähteä kotimatkalle. Koska Kansain lentokenttä sijaitsee viitisenkymmentä kilometriä Osakan keskustasta, on sinne siirtymiseen hyvä varata runsaasti aikaa. Vaihtoehtoisia reittejä on useitakin, ja tällä kertaa päätimme bussin sijasta ottaa alle metro ja juna -yhdistelmän. Higobashin metroasemalta pystyi ostamaan kerralla lipun lentoasemalle asti. Vaihto Namban metroaseman uumenista Nankai-Namban juna-asemalle oli yllättävän haastavaa ilman hyvää karttaa, sillä opasteet loppuivat kesken matkan kokonaan, kun jostain tunnelin suuaukosta pölähti kadulle. Lisäksemme samaa reittiä oli matkalla kaksi muutakin yhtä epätietoista matkalaukun vetäjää, joista onneksi yksi oli japanilainen. Tämä kysyi ohikulkijalta reittiä, joka ei loppujen lopuksi ollut yhtään vaikea. Matkalaukun kanssa pienikin kiertotie olisi kuitenkin ärsyttänyt ja vienyt turhaa aikaa.

Abeno Harukas näkyi junamatkalla lentokentälle / Nankai Line train to Kansai Airport

Pääsimme joka tapauksessa helposti Nankai Linen paikallisjunan kyytiin ja olimme hyvissä ajoin lentokentällä. Unikkokuosinen Finnairin Airbus A330 lennätti meidät takaisin kotiin :) Lennon viihdejärjestelmään oli ilmestynyt filmattu John Williamsin leffamusiikin livekonsertti (jeeee!! suosikkisäveltäjäni siis), joten matkasta pääsi tosissaan nauttimaan viihteenkin osalta.

Tällä erää viimeinen tuntuma Japaniin Finnairin ruoan muodossa / One more time to eat Japanese food on the way home

Japanin visiitti jäi taas selvästi kesken. Juuri kun olin alkanut päästä kunnolla sisään Osakaan, loma otti ja loppui. Pentele. Vielä en tiennyt, että ei tulisi menemään kauankaan, kun näkisimme jälleen :)

Again, time to head back home. I felt I had just begun to know the city and understand it, but our vacation was at the end. This time we took the subway to Namba Station, walked from there to Nankai Namba Station and took a local train to Kansai Airport. There was a team of sumo wrestlers traveling with us on the train :) The whole journey from the hotel to the airport took quite a long time, but luckily we left early and arrived in time.

Had a smooth flight sitting on Finnair's Airbus A330 and watching John Williams' movie concert. Little did I know that I would visit Japan again, quite soon :)

Unelmien Uusi-Seelanti / Breathtakingly beautiful New Zealand

Vuosien (n. 20) odotukseni palkittiin, kun syyskuussa 2015 istuin koneeseen ja suuntasin Helsingistä (Finnairin Airbus A340:lla) Hong Kongin kautta ensin Aucklandiin (Air New Zealandin Boeing 777:llä) ja sieltä Christchurchiin (Air New Zealandin Airbus A320:lla). Uusi-Seelanti, Aotearoa, Pitkän valkoisen pilven maa - tuo unelmieni vierailukohde. Enkä pettynyt. Siksipä ensimmäinen matkablogini onkin helppo aloittaa siitä :)

South, the final frontier. These are the voyages of me, a Finnish globe trotter. My continuing mission: to explore strange new worlds, to seek out new life and new civilizations. To boldly go, where I haven't gone before.

Menomatka

Reilun 30 tunnin matka-aika kahden hengen porukallamme sujui hyvin lauantai-illasta Helsingistä lähtien, ja välissä ehti tehdä superpikavisiitin Kowlooniin, josta aukeni varsin mukava ja pilvetön näkymä Hong Kongin saarelle. Tähän myös päättyi kokonaista 20 minuuttia kestänyt kesäloman lämmin osuus (+30) :D Eikun pikapikaa lähtöselvitys Kowloonin metroasemalla (kyllä, se oli mahdollista) loppumatkalle Air New Zealandille. Kyseinen lentoyhtiö vaikutti kaikin puolin hyvältä, mutta harmillisesti jouduimme viime hetken check-inin takia tyytymään keskipaikkoihin. Filippiinien yllä turbulenssin siivittämän lentomatkan jälkeen kelikin rauhoittui, ja lopulta maanantai-iltapäivänä saavuimme koneen vaihdon jälkeen perille Uuden-Seelannin Eteläsaarelle.

Etelä-Alpit / Southern Alps

Matkakartta, road trip 10 päivää / Travel map, road trip 10 days

1. päivä: Christchurch

Tapaa pingviinejä. Mene nukkumaan ajoissa välittämättä aikaerosta.

Christchurchissä sää oli aurinkoinen ja K-Y-L-M-Ä. Kevät oli alkamassa. Heti lentokentän vieressä täytyi käydä moikkaamassa pikkuisia pingviinejä, jotka majailivat Antarktis-keskuksessa. Keskuksessa oli ehkä muutama vierailija lisäksemme, ja saimme ylhäisessä yksinäisyydessä tutustua "Antarktiksen oloihin" puolittaisessa simulaattorissa valtaviin toppatakkeihin ja suojakenkiin vuorautuneina. Ko. huoneessa oli lunta ja jäätä, ja demonstraation aikana tuulikone ja efektit yrittivät simuloida Etelämantereen oloja. Paikalla ollut mittari sanoi -8, eikä tuulikonekaan juuri tuonut muuta fiilistä kuin tavallisen meikäläisen talven. No, hyvä niin. En silti juurikaan pidä kylmästä.

Pingviinit ryntäävät syömään Antarktis-keskuksessa / Antarctic Centre, little blue penguins

Pääsimme Antarktis-keskuksen lipun hintaan kuuluvalla shuttle bus -kyydillä (minibussi, jonka katolla oli pinguja:) Christchurchin keskustaan. Saman tien kävi ilmi, miten valtavaa tuhoa maanjäristys vuonna 2011 todellakin oli tehnyt. Mitään vastaavaa en ole ikinä missään nähnyt - etenkään kun kyseessä on kaupunki, jossa järistyksiin on varauduttu "hyvin". Käytännössä suuri osa kaupungin keskustasta oli nyt yhtä työmaata, eristettyjä alueita, autiota, rikkonaista ja outoa, vaikka tuhosta oli kulunut jo yli neljä vuotta. Olin erittäin vaikuttunut. Majoituimme hotelli Break Free on Casheliin (edullinen, todella pieni, ikkunaton, mutta moderni huone). Hotellissa söimme fish & chipsiä, joka sittemmin osoittautui olevan tavallisin ruoka joka paikassa.

Christchurch city centre 2015

Day 1 in New Zealand. Arrived at Christchurch after around 30 hours of traveling and three flights. The first thing to do was obviously to see little blue penguins in the Antarctic Centre :) Once in the heart of the city we witnessed the massive devastation by the 2011 earthquake. I was impressed and overwhelmed. The city centre was still a huge construction site.

2. päivä: Christchurch - Mount Pleasant Scenic Reserve (Lyttelton) - Castle Hill - Arthur's Pass - Franz Josef Glacier

Hae vuokra-auto. Merkitse pallon eteläisimmän visiitin täppä omaan karttaan. Näe Keski-Maa.

2. päivä: ajomatka 400 km / Day 2

Hotellin lisämaksullisella, maukkaalla aamiaisella jätin vegemiten kokeilun väliin :) Nuuhkaisu sinne suuntaan riitti - ei houkuttanut koskemaan siihen pitkällä tikullakaan hajun perusteella. Aika noutaa varattu auto vuokraamosta. Varasimme etukäteen netin kautta Apexilta pienen Mazda Demion, joka noutaessa osoittautui automaattivaihteiseksi. Renkaat näyttivät ihan uusilta. Apexin toimistolla tapaamallamme Paulilla oli mahtava aksentti ja rento, asiantunteva asenne. "Kiip lift." Oukkidoukki, autonvuokraus kävi helposti. Saimme kaiken tarvittavan, kuten numeron, johon soittaa, jos tulee mitä tahansa ongelmia. (Kiva juttu, mutta huomasin matkan varrella, että puhelimessa oli tosi harvoin kenttää yhtään missään muualla kuin isommissa paikoissa.) Suosittelen joka tapauksessa ottamaan myös etukäteen kaiken kattavan vakuutuksen vuokrauksen yhteyteen. Päivittäiseen vuokrahintaan tuli tällä 14 NZD (n. 8 euroa) lisähintaa, ei paha. Eikä tarvinnut miettiä, "entäs jos". Kaksi matkalaukkuamme mahtui juuri ja juuri auton takakonttiin.

Näkymä Mount Pleasant Scenic Reservestä Lytteltonin satamaan

Ja sitten matkaan! Alkajaisiksi hurautimme autovuokraamolta vieläkin etelämmäs Christchurch Gondolalle, eli köysiradalle, joka vei pienelle kukkulalle (meikäläisen eteläisimpään kolkkaan). Mount Pleasant Scenic Reservestä oli upeat näkymät Lytteltonin satamaan, Christchurchin kaupunkiin (josta selvästi voi erottaa maanjäristyksen tuhot) ja Etelä-Alpeille. Huhhuh, miten odotinkaan näiden vuorten ylittämistä!

Siispä körökörö, valtatietä 73 vuorille. Pikapysähdys mm. Springfieldissä (hahhah, jo nimenkin takia) ja Castle Hillillä, jossa myös kuvattiin elokuvaa Taru sormusten herrasta. Voihan Keski-Maa! Olen matkustanut eri puolille maailmaa varta vasten katsomaan joidenkin leffojen kuvauspaikkoja, joten tämä oli nähtävä, kun kerran vielä reittiimme hyvin sopi. Arthur's Passin pysähdyspaikalla meitä ilahdutti ruokatauon ohella keapapukaijojen parvi. Aivan mielettömiä otuksia :D Näistä oli huomautuksia joka pulju (kaikki ne pari kappaletta) pullollaan, ja harvinaisen älykkäitä taisivat ollakin. Kyllä pärjäävät ainakin Helsingin Kauppatorin lokeille.

"Keski-Maa" / Castle Hill, Lord of the Rings filming location

Solan jälkeen sää huononi huononemistaan, ja saavuttiin Eteläsaaren länsirannikolle, jossa sataa maailmassa eniten (ainakin mikäli on uskomista lukion maantieteen opetukseeni). Pitänee aika hyvin paikkansa - onhan siellä ne viileät sademetsätkin (joista tuonnempana). Näin varhain keväällä pimeää tuli hyvin aikaisin ja sadekin kiusasi, joten viimeiset tunnit ajettiin kohtalaisen jännittävissä, säkkipimeissä ja loppupäässä myös kiemuraisissa tunnelmissa. Kannattaa varata aikaa RUNSAASTI paikasta toiseen siirtymiseen! Tätä ei voi liiaksi korostaa. Olimme perillä Franz Josef Glacierin majapaikassamme, Sir Cedric's Chateau Franz Backpackers & Motelsissa, n. 5 min ennen kuin respa olisi sulkeutunut. Ei hyvä :D Mutta tuuri kävi. Pariin otteeseen jo kaivelin puhelinta esiin ilmoittaakseni, että tulossa ollaan, mutta eipä ollut kenttää.

Arthur's Pass

Day 2: Headed even further south to Christchurch Gondola by our rented car. Luckily, things didn't go south, though. Then drove through Arthur's Pass over the Southern Alps. Saw Middle-Earth :) (one of The Lord of the Rings filming locations, cool! As for a movie fan like myself this was a must.) Arrived at Franz Josef Glacier just in time after a rather exciting driving route in a pitch black and rainy night over the mountains.

3. päivä: Franz Josef Glacier - Fox Glacier - Lake Matheson

Tutustu kiiveihin ja vaella sademetsässä näköalareittiä.

3. päivä: ajomatka 60 km edestakaisin / Day 3

Aika ottaa rennosti, aaaahhh :) Edulliseen yöpaikkaamme kuului ilmainen aamiainen (muroja ja leipää), jonka jälkeen pääsimme tapaamaan kiivilintuja West Coast Wildlife Centressä!! Ostimme liput tänne ”back stagelle” etukäteen netistä, mikä ei näin sesongin ulkopuolella näemmä olisi ollut välttämätöntä. Kiivien pelastus- ja kasvatusohjelmaan tutustumisen jälkeen näimme kaksi elävää lintua hämärässä huoneessa tallustelemassa ja ryntäilemässä innokkaasti kasvillisuuden seassa. Huipputyyppejä! Olivat varsin kookkaita. Kiivitalon jälkeen pistäydyimme mm. ruokakaupassa, jossa viriteltiin näin rugbyn MM-kisojen alkaessa All Blacks -krääsää aitiopaikalle. All Blacks (=Uuden-Seelannin rugbyjoukkue) -asioihin törmäsimme koko matkan ajan ihan joka paikassa. Ostin erittäin maukasta omenajuomaa ja kiivejä (hedelmiä).

Kiivejä ja kiivejä / Kiwis & kiwifruits

Seuraavaksi yöksi oli sama majapaikka, joten käytiin kaikessa rauhassa hieman etelämpänä tutustumassa Fox Glacierin alueelle. Kiikarissa oli Lake Matheson, josta piti olla upea näkymä Uuden-Seelannin korkeimmalle vuorelle Mount Cookille, 3724 m. Mathesonjärven ympäri tulikin sitten käveltyä kunnon lenkki, viitisen kilometriä upeassa ja ainutlaatuisessa kylmässä sademetsässä saniaisten keskellä. Maisema oli samannäköistä kuin olen nähnyt kirjoissa ja dokumenteissa Maapallon esitettynä esihistoriallisena aikakautena. Cookin vuori, eli Aoraki näkyi jollain tapaa :)

Lake Matheson, Fox Glacier

Day 3: Time to meet the Kiwis! Visited West Cost Wildlife Centre where we were told about the Kiwi Saving Program and saw two live Kiwis rushing here and there in their natural environment (though indoors). On the afternoon drove to Fox Glacier area, where we hiked around Lake Matheson in a lush cold rainforest to take a glimpse of New Zealand's highest mountain, Mt. Cook. Somehow succeeded (never mind about the hanging clouds).

4. päivä: Franz Josef Glacier - Punakaiki Pancake Rocks and Blowholes - Murchison

Kävele joen pohjaa jäätikön ääreen. Tule hengissä takaisin. Käy katsomassa pannukakkukiviä.

4. päivä: ajomatka 360 km / Day 4

Heti aamusta suuntasimme kohti varsinaista Franz Josefin jäätikköä. Itse jäätikön reunan näkeminen vaati tarpomista Waihojoen uomaa pitkin parkkipaikalta pari kilometriä ylämäkeen. Sää oli tähän riittävän hyvä, ja näkymät uskomattoman hienot ajoittaisesta sateesta ja pilvisyydestä huolimatta. Todellakin kannatti. Varustelekasta juuri ennen matkaa hankitut reppu, sateenpitävä repunsuojus ja maastohousut tulivat varsinkin täällä erittäin tarpeeseen. Jälleen oli aika hypätä autoon ja huristaa rannikkoa pohjoiseen. Evästauolla Ianthejärven rannalla saimme tutustua pieniin ja pirullisiin hietakärpäsiin. Kyllä, ne purevat.

Jäätikön reunamilla oli vaarallista / Franz Josef Glacier

Waiho River, Franz Josef Glacier

Päästyämme iltapäivällä Punakaikin mahtaville kalliomuodostelmille jylläävän Tasmaninmeren rannalle kaikki palvelut (matkamuistomyymälä, ruokapaikat) vessaa lukuun ottamatta olivat jo kiinni. No, tulipahan vähän lyhyempi pysähdys. Alkoi myös jo hämärtää, ja matkaa seuraavaan yöpaikkaan oli vielä paljon jäljellä. Niinpä saatiin taas pilkkopimeässä ja yltyvässä vesisateessa luikerrella Bullerjokea myötäilevää vuoristotietä kohti Murchisonia. Kun kohdalle tuli kyltti "No fuel in 91 km", tiesi olevansa keskellä ei mitään. Jännittävin paikka oli yhden kaistan levyinen tienpätkä kallion seinämässä. Vasemmalla oli rotko jokeen, ja auton yli meni (ilmeisesti sateesta johtuva, tilapäinen) vesiputous, jota ei sysimustassa illassa nähnyt, mutta kuuli kyllä. Saattoi pari sydämenlyöntiä jäädä siinä kohtaa väliin. Saavuimme kuitenkin ilman ongelmia klo 21-22 välillä Murchisoniin, jossa yövyimme Riversong Cottagesin studiohuoneessa perhetyyppisessä majoituksessa. Väsytti :)

Punakaiki Pancake Rocks and Blowholes

Day 4: Wanted to actually SEE something of the nearby glacier, which meant hiking on a riverbed upstream until reached the edge of the glacier. Spectacular. The clouds would eventually scatter a bit and reveal a better view of the blue ice above. Wow. Hiked back to the car and headed northbound. Met some nasty sand flies while eating sandwiches by Lake Ianthe (yes, the flies bite). Stopped in Punakaiki to see the amazing Pancake Rocks and Blowholes created by the mighty waves of the Tasman Sea. Still had quite a long way to the next accommodation, so once again had an exciting and somewhat scary driving route in the dark and rainy night on the side of Buller Gorge to Murchison.

5. päivä: Murchison - Lake Rotoiti - Picton - Cookinsalmen ylitys lautalla / Cook Strait Ferry - Wellington

Älä myöhästy lautasta. Nauti täysillä etelän viimeisistä kokemuksista (vaikka on se pohjoinenkin ok).

5. päivä: ajomatka 190 km Eteläsaarella / Day 5

Tällä kertaa lähdimme etenemään oikein hyvissä ajoin, jotta emme varmasti myöhästy etukäteen varatusta lautasta. Autovuokraamo hoiti kätevästi valmiiksi lauttaliput, ja autonkuljetuskin kuului vuokrauksen hintaan. Majapaikan pitäjä ei ollut lähtiessä paikalla, joten jätin studiomme avaimen killumaan ulos seinälle ripustettuun valkotauluun, tussilla kirjoitetun nimeni kohdalla olevaan koukkuun. Katsastimme vieressä olevan Bullerjoen rannan hienot maisemat vältellen aidan läpi hyppäävää, kadulle juoksevaa innostunutta kanaparvea ja suuntasimme kaupan sekä bensa-aseman kautta kohti satamaa.

Matkalla Pictoniin pysähdyimme St. Arnaudissa Rotoitijärven rannalla, josta oli komeat näkymät Etelä-Alpeille ja ympäri Nelson Lakes National Parkia. Kristallinkirkkaassa järvessä uiskenteli laiturin alla kaksi varsin kookasta ankeriasta. Wairaujoen uomaa myötäilevän valtatie 63:n varrella ohitimme Marlborough'n alueella lukuisia viinitarhoja, kunnes saavuimme (tadaa - erittäin ajoissa!) Pictonin lauttaterminaalille. Kuski ehti lauttaa odotellessa vetäistä kunnon nokkaunetkin ratin takana ;) Salmen yli pääsee kahden eri yhtiön lautoilla, ja olimme valinneet Interislander Cook Strait Ferryn.

Lake Rotoiti, St. Arnaud, New Zealand

(5. päivä edelleen:) lauttamatka 104 km Eteläsaarelta Pohjoissaarelle / (Day 5) Cook Strait Ferry

Lauttamatkalla oli hulppeat maisemat, ja aurinkokin taas paistoi (olimmehan palanneet maailman sateisimmasta kolkasta vuorten aurinkoiselle puolelle). Edellisyönä oli ollut Chilessä sattuneen maanjäristyksen takia odotettavissa pieni tsunami Uuden-Seelannin itärannoille. Liekö siitä aiheutuneista merivirroista johtunut komea pyörre keskellä Cookinsalmea. Tuuli merellä oli aivan jäätävä, mutta en voinut olla seisomatta pitkän aikaa ulkokannella jättämässä jäähyväisiä ihan mielettömän kauniille Eteläsaarelle ja Etelä-Alppien lumihuipuille. Muutama päivä oli ihan liian lyhyt aika ehtiä nähdä ja kokea yhtään enempää kuin mihin nyt pystyimme. Kaipuu tuonne maailman henkeäsalpaavimmalle saarelle ei ole kadonnut. Pahus.

Eteläsaarelta avoimelle merelle Cookinsalmelle / From South Island to North Island

Nautittuamme laivalla fish & chipsiä (taas, muita ruokavaihtoehtoja ei oikeastaan ollutkaan) pyrin keskittymään tulevaan kohteeseemme, Uuden-Seelannin pääkaupunki Wellingtoniin. Kohtalaisella tiheydellä Cookinsalmen suunnalta kovassa tuulessa kaupunkiin laskeutuvat lentokoneet herättivät minut haikeudestani, ja pian pääsimmekin auringon laskiessa ajamaan satamasta keskustassa sijaitsevan uuden yösijan kupeeseen etukäteen katsottuun parkkihalliin. Hotelli The Setup on Dixon oli kohtuullisen hintainen ja erinomaisella paikalla, vaikkakin saimme ihan helkkarin kylmän huoneen. Paksu peitto onneksi auttoi asiaa - lämmin irtopatteri ei.

Wellington Night Market

Näin perjantai-iltana kaupunki oli hyvin eläväinen, mikä oli tosi outoa Eteläsaarella viettämiemme varsin autioiden päivien jälkeen. Monen baarin ovella seisovat maoriportsarit vaikuttivat jo pelkän olemuksensa perusteella harvinaisen tehokkailta työssään :) Teimme pienehkön kävelylenkin, joka johti vilkkaan iltatorin kautta rantaan, missä näin (vihdoin pilvien ja sateiden jälkeen) kirkkaalla yötaivaalla ensimmäistä kertaa Etelän ristin tähtikuvion. Jo olikin aika.

Day 5: Woke up early to be in time in Picton, where we had a ferry to catch to take us to the North Island. Stopped by Lake Rotoiti in St. Arnaud. Great view of the Nelson Lakes National Park and the Southern Alps. Aboard the Interislander Cook Strait Ferry in the middle of Cook Strait I tried to suck deep in my eyes the image of these amazing snow top mountains as this was the last time I would see them. New Zealand's South Island is absolutely the most beautiful place with the most breathtaking landscapes I've ever seen. Arrived at Wellington, the capital of New Zealand, just before dark. Once checked in to our hotel in the heart of the city, visited the lively Wellington Night Market. It was kind of weird to see so many people since we only had seen almost deserted places for the last few days. After continuous rain and clouds the sky was now clear so I finally saw the Southern Cross (Crux) constellation for the first time ever.

6. päivä: Wellington - Levin - Tongariro National Park - Taupo

Näe (osta) Sormusten herra -krääsää ja aja tulivuorelle, tietysti mahdollisimman korkealle.

6. päivä: ajomatka 440 km / Day 6

Tiedossa oli koko reissun pisin ajomatka yhtenä päivänä, mutta siitä huolimatta suuntasimme aamusta ensin Wellingtonissa Weta Caveen, eli kaltaisteni leffaintoilijoiden pakkopaikkaan jo hieman ennen kuin se aukesi. Ulkona möllötti näyttäviä Wetan porukan tekemiä patsaita. Sisällä oli ostettavissa isolla rahalla mm. pientä ja isoa Sormusten herra ja Hobitti-krääsää sekä -pienoismalleja. Tiskin takana sattui olemaan suomalainen työntekijä, jolta päätimme ex tempore ostaa liput Weta Workshop Tourille, eli kulissien taakse. (Mitä pienestä viivästyksestä päivän loppureittiä ajatellen...) Näitäkin lippuja suositeltiin ostamaan etukäteen netistä, mutta satuimme saamaan omamme ilman ennakko-ostoa. Opastetulle kierrokselle jopa pääsimme ilman ketään muita turisteja, joten ihan rauhassa sain tuijottaa mm. Sauronin kypärää muutaman kymmenen sentin päästä lasin läpi. Oli muuten hieno.

Päästyämme ajamaan Wellingtonista ulos ei voinut olla kiinnittämättä huomiota, miten erilaiselta Pohjoissaari näytti näkemiimme Eteläsaaren osiin verrattuna. Isolla valtatie 1:llä oli jopa ruuhkaa, ja vihreä, maastoltaan kohtalaisen matala länsirannikko tarjosi katseltavaa eniten ehkä tuhansien lampaiden muodossa. Pysähdyimme lounastamaan edulliseen intialaiseen ravintolaan Levinissä.

Olimme etukäteen päättäneet ajaa Tongariron kansallispuiston läpi länsipuolelta, ja Whanganuista käännyimme valtatie 4:lle. Odotettavissa oli tietöitä. Ja niitä olikin - käytännössä tarkoitti sitä, että tie oli vuoristossa sieltä täältä romahtanut viereiseen rotkoon ja käytettävissä oli yksi kapea kaista 30 km/h nopeusrajoituksella. Satoi lähes taukoamatta, joten mielessä kävi, että tie voisi sortua taas koska vain. Matkanteko oli jokseenkin hidasta, mutta onnistuimme juuri ja juuri ennen pimeän tuloa kapuamaan pikkuisella autollamme aina Mt. Ruapehun rinnettä ylös aivan lumirajan alapuolelle. (Ylemmäs ei uskallettu mennä - ko. tiellä oli pari kilometriä aiemmin ollut kyltti, jossa kehotettiin jatkamaan vain telaketjuilla varustetuilla renkailla...) Olipahan kylmä. Ja rikinkatkusta tiesi olevansa tulivuorella. Jalkojen alla sai ihastella komeita laavakivimöhkäleitä.

Sortunut tie matkalla Tongariron kansallispuistoon / Collapsed road on our way to Tongariro National Park

Mt. Ruapehu, 2797 m

Loppumatka meni taas pimeässä ja vesisateessa alas vuorilta ja Taupojärven (joka on itse asiassa tulivuoren kraatteri) reunaa pitkin Taupon kaupunkiin. Nyt oltiin todella maorien maalla. Yövyimme hienonnäköisessä puutalossa Wellesley on the Lake Hotelissa. Huone (halvin mahdollinen) oli niin pieni, ettei siellä ollut riittävästi lattiatilaa matkalaukun avaamiseen kokonaan. Samapa tuo, viivyimme vain juuri yön yli.

Day 6: A long day ahead. But first things first. Had to visit Weta Cave in Wellington :) Because the Lord of the Rings etc. Behind the scenes of Weta Digital meant staring at Sauron's helmet and other wonderful movie props. Great experience. But had to rush to get to Taupo the same night. On the way we had a brief stop in Levin and later began approaching the top of Mt. Ruapehu in the Tongariro National Park. Drove uphill until we reached the snow line right before dark. Had to turn back since our car didn't have the recommended chains on the wheels :) The air was quite cold but the landscape beautiful and volcanic. I could easily smell the sulphur coming from the belly of the volcano. Descended (in the dark again) to the volcanic valley and drove to Taupo. The town is located by Lake Taupo, which actually is a crater, too.

7. päivä: Taupo - Huka Falls - Craters of the Moon - Rotorua

Mene vesiputoukselle (ei liian lähelle) ja kävele tulivuoren kraattereissa.

7. päivä: ajoreitti 86 km / Day 7

Edellispäivän piiitkän matkan jälkeen oli ihana tietää, että nyt oli tiedossa vain alle 90 kilometrin ajomatka Rotoruaan, jossa viipyisimme kaksi seuraavaa yötä. Suuntasimme järven rannasta heti Taupon ulkopuolelle järvestä laskevan, sinistäkin sinisemmän Waikatojoen komealle putoukselle, Huka Fallsille. Pilvinen sää ja vesisadekaan eivät juuri heikentäneet putouksen häikäisevää maisemaa. Tuli myös ostettua turistikojusta piirakka, joita näytti olevan vähän joka paikassa. Mehukas oli.

Huka Falls, Waikato River

Craters of the Moonin "Kuukraattereilla" sai kiertää omalla vastuulla läpi höyryäviä reikiä täynnä olevan alueen. Ei paljon enemmän voisi tuntea kävelevänsä tulivuoressa. Merkatun reitin lopuksi kiipesin vielä kraatterin korkeimmalle reunalle, josta oli hyvä näkymät Tongariron kansallispuiston lumihuipuille asti.

Craters of the Moon

Rotoruaan saavuimme peräti valoisaan aikaan. Majoituimme Rotorua Moteliin, jossa saimme valita, haluammeko vaihtaa varaamamme (toiseksi parhaimman tyypin) huoneen parhaimpaan tyyppiin samaan hintaan. Tutustuimme vaihtoehtoihin ja vaihdoimme parhaimpaan. Kylpyhuoneessa oli suuri amme ja telkkari katonrajassa, huoneen puolella siisti keittonurkkaus ja iso telkkari seinällä. Tuli kokeiltua vaahtokylpyä. Tässä majapaikassa oli ehdottomasti koko matkan paras hinta-laatusuhde.

Day 7: Ah, only a short way to the next two day pit stop, Rotorua! Drove to Huka Falls, the really beautiful blue waterfalls near Taupo. Had a nice pie there (a different kind of pies were sold everywhere in NZ). Had an exciting stop by the Craters of the Moon, where we could hike on the volcanic grounds on our own responsibility. Huffing and puffing holes were everywhere. I climbed to the highest edge of a crater and could even see the high mountain tops of the Tongariro National Park. 

8. päivä: Rotorua; Te Puia - Whakarewarewa - Wai-O-Tapu - Polynesian Spa

Näe geysir. Lillu samppanja-altaassa ja näe kylpylä. Ei vaan näe samppanja-allas ja lillu kylpylässä.

8. päivä: ajoreitti 62 km edestakaisin / Day 8

"Kevyt" päivä (iltapäivällä vain 31 km ajoa Rotoruan kaupungista Wai-O-Tapun geotermiseen laaksoon ja saman verran takaisin), eli muutaman tunnin kävelykierros heti aamusta alkaen Te Puian maorikeskuksessa. Alussa meitä (kahta) opasti maorisoturin näköinen kaveri, joka kertoi kiinnostavasti heidän kansastaan ja alueen luonnonilmiöistä. Opastuksen jälkeen pääsimme tutustumaan mm. maorien kulttuuriesitykseen (komeasti näyttivät kieltä ja pyörittivät silmiä) sekä Uuden-Seelannin kuuluisimpaan geysiriin, Pohutuun. Arvelin Pohutun sylkäisevän lyhyesti hienon vesi- ja höyrypatsaan, kuten olin nähnyt islantilaisen Strokkurin tekevän, mutta aikamme alueella pyörittyämme sainkin todistaa minuuttikaupalla kestävää, välillä parinkymmenen metrin korkeudelle ulottuvaa pilveä, joka ajoittain tuulen kääntyessä satoi päälleni. Vaatteet (ja kamerat - Canonin järkkäri, GoPron actioncam ja Samsungin luuri) olivat visiitin jälkeen täynnä pieniä keltaisia rikkihiukkasia. Hups.

Pohutu purkautuu / Pohutu erupting, Rotorua

Te Puiassa oli myös kiivitalo, jossa hämärässä vilisti yksi innokas kiivi. Paikka oli pienempi kuin missä kävimme Franz Josef Glacierilla, mutta tulipa nähtyä kolmaskin ruskeahöyheninen lintuveijari. Geysireiden ja pulppuavien mutalätäköiden jälkeen ajoimme vielä takaisin Taupon suuntaan Wai-O-Tapuun, jossa kiersimme ympäri värikkäiden kuumien lähteiden. Hienoin kohta taisi olla valtava allas, "Champagne Pool", jonka oranssin reunuksen ja kiehuvan veden ääreen pääsi ehkäpä vähän turhankin lähelle. Illan hämärtyessä palasimme Rotoruaan, missä tuntien jalkeillaolon jälkeen oli oikein mukava pulahtaa (vesisateessa ja kylmässä viimassa) kuuluisan Polynesian Span kuumien lähteiden lämmittämiin mineraalialtaisiin.

Champagne Pool, Wai-O-Tapu

Vesisateessa mineraalialtaassa, Polynesian Spa

Day 8: Should've been a "light day". It was, too... kind of. Had a "couple of" hours visit to Te Puia, a Maori Centre with natural wonders like Pohutu, New Zealand's most famous geyser. Really, really enjoyed seeing Pohutu erupting for many minutes (all my cameras could feel that too, oops). Also witnessed the Maori cultural performances and one Kiwi bird running in a Kiwi House :) In the afternoon one more thing to do: driving to Wai-O-Tapu Thermal Valley to see colorful volcanic pools (and Devil's Home etc.). The Champagne Pool was the most stunning phenomenon with its orange edge and green boiling water. Returned to Rotorua right before dark and headed right away to the famous Polynesian Spa to enjoy the naturally heated mineral pools. Aaahhh :)

9. päivä: Rotorua - Hobbiton (Matamata) - Paeroa - Hot Water Beach - Hahei

Moikkaa Bilboa ja kaiva hiekkarannalta lapiolla kuumaa vettä.

9. päivä: ajoreitti 242 km / Day 9

Taas oli pitkä päivä tiedossa. Matkassa oli myös pari jännitysmomenttia, sillä halusimme poiketa Hobbitonissa (varaamatta etukäteen lippuja) ja ehtiä juuri oikeaan aikaan vielä Hot Water Beachille. Siispä körötimme Matamatan seudulle, jossa sijaitsee Sormusten herran Kontu :) Tämä elokuvien kuvauspaikka on osattu valjastaa kunnon turistirysäksi hallitusti (tästä voisi hyvässä ja pahassa ottaa oppia muuallakin maailmassa). Kaltaiselleni leffapaikkojen bongaajalle Hobbiton oli ehdoton must, mutta olin luottavainen, että visiitti onnistuisi, ja riski kannatti. Saimme liput "movie set and farm tourille" suoraan tiskiltä ostettua reilun tunnin päähän. Sesonkiaikana on varmasti parasta ostaa liput etukäteen.

Hobbiton Movie Set and Farm Tours

Nähtyämme mm. Bilbon talon ja aika monta muutakin hobittien kotia sekä nautittuamme virvokkeita Green Dragon Innissä (1 juoma kuului kierroksen hintaan) takkatulen ääressä oli aika jatkaa edelleen pohjoisemmaksi. Paeroassa, joka on kuuluisan (ja varsin maukkaan) L&P-limun kotipaikka, suoritetun pikaruokatauon jälkeen tasainen maasto muuttui jälleen mutkittelevaksi vuoristotieksi Coromandelin niemimaalla. Ylitimme vuoret ja saavuimme juuri tasan ainoaan oikeaan aikaan Hot Water Beachille. Oikeaan aikaan siksi, että "Kuuman veden rannalla" voi hiekan alta kaivaa kuumaa vettä vain laskuveden aikaan, mikä sattui kyseisenä päivänä olemaan illansuussa parhaimmillaan juuri auringonlaskun tienoilla.

Kuumaa vettä hakusessa / Diggers trying to find hot water

Rannalla olikin kourallinen ihmisiä - useimmat housujen lahkeet ylös käärittyinä tai jopa uimavaatteisillaan, mutta pari kerrosta pitkähihaisia päällä samaan aikaan :) Rannalta sai myös vuokrata lapioita kaivuhommia varten viiden dollarin hintaan :) :) Auto parkkiin, ja lapio kourassa pukukopin kautta hiekalle. Piti kahlaten ylittää pieni mereen laskeva joki sekä ohittaa hämärän laskiessa ja Tyynenmeren tyrskyjen välissä juuri oikealla hetkellä muutama kallionlohkare päästäkseen oikeaan kohtaan kuumalle lähteelle. Huhhuh! Loppujen lopuksi uskallus kannatti, ja kappas, niin vain lapion hiekkaan tökättyä varpaille tulikin sannan uumenista lämmintä vettä. Tyynimeri oli vilpoinen, muttei sentään aivan jääkylmä. Mukana kuljettamani taskulamppu tuli ehdottomasti tarpeeseen palatessa autolle. Kohmeisin jaloin ajoimme läheiseen Hahein kylään, jossa majoituimme todella komeaan mökkiin Tatahi Lodgeen. Saapuessamme respa oli jo sulkeutunut, mutta kun soitin sen vieressä olevasta puhelimesta ohjeen mukaisesti, oli avain kuulemma odottamassa ovessa mökillämme :)

Day 9: An exciting day coming. Time to greet Bilbo and to dig sand for hot water :) Decided to drive to Hobbiton Movie Set and Farm Tours near Matamata without buying the tickets in advance. Luckily, we got our tickets for a tour starting some hour and a half after our arrival. This gorgeous Lord of the Rings / Hobbit movie set was definitely a must. If it hadn't been low season, I would absolutely have purchased the tickets in advance. Enjoyed the scenery and everything there (including a free drink at Green Dragon Inn).

Next, headed north towards Coromandel Peninsula. We were supposed to be at Hot Water Beach exactly at the right time - because it's only possible to dig hot water under the sand during low tide, which on this particular night happened to be around sunset. And lucky we were again - arrived at the beach right on time! Hired a spade (5 NZD) for digging :) The Pacific Ocean was somewhat cold(ish), but I managed (after a long hesitation) to run around a big rock between the thundering waves to reach the right area. Bingo! Only a couple of times I hit the spade into sand - and yes, hot water would warm my cold toes :) Returned to the car in darkness (I'm happy I had a torch) and drove to a nearby village of Hahei, where we stayed in a really large (but cold) wooden cottage until early morning.

10. päivä: Hahei - Cathedral Cove - Coromandel - Auckland

Mene suoraan Narniaan kulkematta vaatekaapin kautta.

10. päivä: ajoreitti 250 km / Day 10

Harmi kyllä hulppeasta mökistä - jossa oli kaksi makuuhuonetta, kylpyhuone ja olohuone avokeittiöllä (ja perkuleen kylmä) - nauttiminen jäi hyvin lyhyeksi. Taas oli nimittäin tiedossa tiukahko aikataulu, mikäli mielimme ehtiä katsastaa läheisen Cathedral Coven rannan ja ehtiä kiemuraista vuoristotietä Coromandeliin ennen kuin aamun ainoa junakiertoajelu lähtisi n. klo 11. Cathedral Cove on aivan mahtava kallioiden ja hiekan muodostama ranta, jossa on myös kuvattu Narnia-elokuvaa. Sinnepä oli mentävä. Etukäteen varoitettiin turistien paljoudesta, mutta olimmekin liikkeellä jo ennen seitsemää heti auringon noustua. Kävelylenkki ylhäältä kalliolta parkkipaikalta alas (tai siis vuoron perään ylä- ja alamäkeen) rannalle ja takaisin oli kohtalaisen rankka, mutta palkitseva. Törmäsimme mennessä kahteen ja tullessa neljään kävelijään. Rannasta saimme nauttia ilman häiriötekijöitä :)

Auto parkkiin ja kävellen Cathedral Coveen / Starting to descend to Cathedral Cove, Hahei

Narnia! (Cathedral Cove)

Vuoristotie Coromandeliin oli jokseenkin jännä. Pikaisesti ehdimme pysähtyä kiivien elinympäristön keskellä näköalapaikalla ennen kuin saavuimme junalle sopivasti 10 minuuttia ennen sen lähtöaikaa. Pikkuinen ja avonainen vuoristojuna vei meidät ylös kukkulalle vaihtaen aika ajoin kulkusuuntaansa rinteessä. Reitin varrella oli itselleni hieman omituiseksi jääneitä taideteoksia savesta ja lasipulloista. Näköala Eyefull Towerista (!) oli kuitenkin junamatkan arvoinen. Bongasimme junasta myös muutaman hopeasaniaisen, joka on kiivilinnun ohella Uuden-Seelannin symboli. Coromandelista yritimme löytää ruokapaikkaa, ja lopulta päädyimme eräänlaiseen pikaruokagrilliin. Fish & chips vol. 3 syötiin autossa.

Junakyydissä / On the train, Coromandel

Hienot näkymät Coromandelin niemimaan mutkaisilla teillä / Great view from the Coromandel Peninsula

Seuraava ja viimeinen etappi olikin maan suurin kaupunki Auckland, jonne vuokra-automme piti palauttaa klo 16.45 mennessä. Otimme varman päälle ja lähdimme hyvissä ajoin Coromandelista rantaa pitkin liikkeelle. Tämä tie tuntui hitaammalta kuin mikään koko aikana (paitsi ehkä Tongariron tie) ja oli tosi useasta kohdasta yksikaistainen. Turkoosi meri velloi välillä aivan vieressä. Taivaskin oli osan matkasta ihan sininen. Mitä lähemmäs määränpäätä tulimme, sitä enemmän liikennettä oli, mikä tuntui isolta ruuhkalta pääsääntöisesti hyvin hiljaisten reittiemme jälkeen. Saavuimme kuin saavuimmekin Aucklandiin reilusti ennen Apexin sulkeutumista. Ehdimmepä ajaa kaupungin keskustan läpikin (vahingossa, kun olimme kerran väärällä kaistalla ja jouduimme keskustaan). Autovuokraamossa todettiin kaiken olevan kunnossa, joten pääsimme vetämään matkalaukkujamme jyrkkää mäkeä ylös kohti viimeistä majapaikkaa, Econo Lodge City Centralia (jossa meillä oli jälleen edullinen, ikkunaton huone). Se oli siinä! Auton osalta kaikki oli mennyt niin nappiin kuin vain toivoa voi.

Suuntasimme juhlistamaan road tripin onnistumista Sky Toweriin, joka on eteläisen pallonpuoliskon korkein torni, 328 m. Tässäkin kävi tuuri, sillä tornin korkeimmalle näköalatasanteelle pääsi taas tauon jälkeen - hissiremontti oli valmistunut edellisenä päivänä :)

Day 10: Must admit I was extremely tired when the alarm clock went on, but once again we had to be early to get everywhere in time. So, first to Narnia! Ehem, meaning Cathedral Cove, a really beautiful place near Hahei. The sun had just risen when we walked down the hill from the parking lot. The landscape was simply stunning. Since we were that early, we could actually enjoy the Cove alone - no-one else was at the beach at the same time :) But time to move on. Drove to Coromandel, where we arrived suitably ten minutes before the morning's only train tour would start. Sat on the train, which climbed the hill up to the "Eyefull Tower". Nice scenery over the Firth of Thames. Only one thing to do: drive to New Zealand's biggest town, Auckland, and return our car (before 4.45 pm). Again, succeeded! Our road trip was at the end. Nothing, absolutely nothing, could have gone better. Okay, the weather, perhaps. Headed to Sky Tower to celebrate our successful journey.

11.-13. päivä: Auckland

Rentoudu kaupungissa, mutta älä unohda kiivetä vielä yhdelle tulivuorelle.

Talvipuutarha / Winter Garden, Auckland Domain

Loppuloma tuli vietettyä rentona kaupunkilomana Aucklandissa. Ehdimme hyvin tutustua mäkisen keskustan lisäksi mm. Auckland Domain -puistoon ja sen kasvitieteelliseen puutarhaan (saniaisia, saniaisia). Hotellin vieressä oli kiva meksikolainen ravintola, josta sai erinomaisia fajitaksia ja Pacifico-olutta, jonka bongasin Meksikossa, mutta johon en ole juuri muualla törmännyt. Tequilalista oli pitkä, mutta varastosta ei löytynytkään kaikkea listassa mainittua. Naapurikorttelin irkkupubissa oli sentään Guinnessiä :) Mutta palataksemme Uuteen-Seelantiin... Vielä piti yhdelle tulivuorelle kiivetä ennen kotiinpaluuta. Nimittäin Mt. Eden -tulivuoren kraatteriin, joka on puistoalue. Keskustasta pääsi kraatterin juurelle bussilla. Kapuaminen ihan ylös oli vaivan arvoista, sillä näkymä oli joka puolelle esteetön. Nautimme auringonlaskusta (kyseessä olikin koko matkan ainoa täysin sateeton päivä!) ja Aucklandin syttyvistä valoista.

Mt. Eden & Sky Tower, Auckland

Day 11-13: Spent the next days in Auckland relaxing on a city vacation. One more time had to climb a volcano, Mt Eden. Took a bus from the city centre and climbed up the rest of the way. It was definitely worth the effort. On the top of this old crater there was a great 360 degrees view all over the city. Watched the sunset there on my last day in New Zealand. This was the only day of our journey without any rain - the whole day :)

Kotimatka / Heading home

Eiiiii! Aika jättää hyvästit (täyttyneiden) unelmien Uudelle-Seelannille. Olimme suunnitelleet menevämme lentokentälle bussilla, mutta hotellin respasta ehdottivat, että voivat tilata meille taksin, joka maksaa saman verran kuin bussi. No mikäs siinä. Lentokentällä sai vielä viime vilauksen leffamaailmaan Wetan patsaiden muodossa (juurella kyltti "Lainassa Keski-Maasta"). Aurinkoisessa säässä (totta kai nyt, kun kotiinlähtö oli käsillä) nousimme Qantasin kengurukyydillä (Boeing 737:lla) kohti Sydneytä. Viimeisenä silmäyksenä Uudesta-Seelannista näkyi kaukana komea lumihuippuinen tulivuori Egmont, eli Taranaki, 2518 m.

Sydney, Australia

Sen jälkeen saattoi keskittyä paluumatkaan, jonka oli määrä kestää kahdella vaihdolla n. 27 tuntia. Hieman jännitti, ehdittäisiinkö sekä Sydneyssä että Singaporessa jatkolennoille - vaihtoaika oli molemmissa noin tunnin. Laskeuduimme vähän etuajassa Sydneyyn, ja onnekkaasti näin ikkunasta koko keskustan oopperataloineen kaikkineen. Ehdin mainiosti ostaa koalakeksejä kappaleen "Katso kenguru loikkaa" soidessa ennen kuin siirryttiin Qantasin Airbus A330:aan. Qantas oli oikein positiivinen kokemus hyvällä ruoalla ja palvelulla. Yläilmoista Australia näytti enimmäkseen juuri siltä kuin olin kuvitellutkin. Uluru jäi kuitenkin harmillisesti näkemättä, sillä lensimme suoraan sen yli juuri hämäränkoitteessa. Kaikkea ei voi saada. Näinpä kuitenkin vielä Etelän ristin. Singaporeenkin laskeuduttiin yöllä jonkin verran etuajassa, eikä edessä ollut enää kuin 12 tunnin yömatka sinivalkoisin siivin Finnairin Airbus A340:lla. Saatoin enimmäkseen nukkua.

Koko reilun kahden viikon matka sujui hämmästyttävän jouheasti kaikilta osin. Ei olisi oikeastaan paremmin voinut mennä. Ainoa vika oli liian lyhyt loma-aika, joka ei mahdollistanut visiittiä Eteläsaaren eteläosiin. Niin että milloinkohan sitä pääsisi uudestaan tuonne Telluksen vastakkaiselle puolelle?! :)

PS. All Blacks voitti matkamme jälkeen rugbyn maailmanmestaruuden.

Oh no, this was it! I had been dreaming of a trip to New Zealand, to the other side of the world, for about twenty years... and now I had done it! I felt both victorious and kind of sad. Especially I had mixed feelings about the South Island. I would absolutely miss it and I would definitely like to visit this stunning, wonderful, breathtaking and the most beautiful island in the world again. Sometimes. Perfect.