Vuosien (n. 20) odotukseni palkittiin, kun syyskuussa 2015 istuin koneeseen ja suuntasin Helsingistä (Finnairin Airbus A340:lla) Hong Kongin kautta ensin Aucklandiin (Air New Zealandin Boeing 777:llä) ja sieltä Christchurchiin (Air New Zealandin Airbus A320:lla). Uusi-Seelanti, Aotearoa, Pitkän valkoisen pilven maa - tuo unelmieni vierailukohde. Enkä pettynyt. Siksipä ensimmäinen matkablogini onkin helppo aloittaa siitä :)
South, the final frontier. These are the voyages of me, a Finnish globe trotter. My continuing mission: to explore strange new worlds, to seek out new life and new civilizations. To boldly go, where I haven't gone before.
Menomatka
Reilun 30 tunnin matka-aika kahden hengen porukallamme sujui hyvin lauantai-illasta Helsingistä lähtien, ja välissä ehti tehdä superpikavisiitin Kowlooniin, josta aukeni varsin mukava ja pilvetön näkymä Hong Kongin saarelle. Tähän myös päättyi kokonaista 20 minuuttia kestänyt kesäloman lämmin osuus (+30) :D Eikun pikapikaa lähtöselvitys Kowloonin metroasemalla (kyllä, se oli mahdollista) loppumatkalle Air New Zealandille. Kyseinen lentoyhtiö vaikutti kaikin puolin hyvältä, mutta harmillisesti jouduimme viime hetken check-inin takia tyytymään keskipaikkoihin. Filippiinien yllä turbulenssin siivittämän lentomatkan jälkeen kelikin rauhoittui, ja lopulta maanantai-iltapäivänä saavuimme koneen vaihdon jälkeen perille Uuden-Seelannin Eteläsaarelle.
1. päivä: Christchurch
Tapaa pingviinejä. Mene nukkumaan ajoissa välittämättä aikaerosta.
Christchurchissä sää oli aurinkoinen ja K-Y-L-M-Ä. Kevät oli alkamassa. Heti lentokentän vieressä täytyi käydä moikkaamassa pikkuisia pingviinejä, jotka majailivat Antarktis-keskuksessa. Keskuksessa oli ehkä muutama vierailija lisäksemme, ja saimme ylhäisessä yksinäisyydessä tutustua "Antarktiksen oloihin" puolittaisessa simulaattorissa valtaviin toppatakkeihin ja suojakenkiin vuorautuneina. Ko. huoneessa oli lunta ja jäätä, ja demonstraation aikana tuulikone ja efektit yrittivät simuloida Etelämantereen oloja. Paikalla ollut mittari sanoi -8, eikä tuulikonekaan juuri tuonut muuta fiilistä kuin tavallisen meikäläisen talven. No, hyvä niin. En silti juurikaan pidä kylmästä.
Pääsimme Antarktis-keskuksen lipun hintaan kuuluvalla shuttle bus -kyydillä (minibussi, jonka katolla oli pinguja:) Christchurchin keskustaan. Saman tien kävi ilmi, miten valtavaa tuhoa maanjäristys vuonna 2011 todellakin oli tehnyt. Mitään vastaavaa en ole ikinä missään nähnyt - etenkään kun kyseessä on kaupunki, jossa järistyksiin on varauduttu "hyvin". Käytännössä suuri osa kaupungin keskustasta oli nyt yhtä työmaata, eristettyjä alueita, autiota, rikkonaista ja outoa, vaikka tuhosta oli kulunut jo yli neljä vuotta. Olin erittäin vaikuttunut. Majoituimme hotelli Break Free on Casheliin (edullinen, todella pieni, ikkunaton, mutta moderni huone). Hotellissa söimme fish & chipsiä, joka sittemmin osoittautui olevan tavallisin ruoka joka paikassa.
Day 1 in New Zealand. Arrived at Christchurch after around 30 hours of traveling and three flights. The first thing to do was obviously to see little blue penguins in the Antarctic Centre :) Once in the heart of the city we witnessed the massive devastation by the 2011 earthquake. I was impressed and overwhelmed. The city centre was still a huge construction site.
2. päivä: Christchurch - Mount Pleasant Scenic Reserve (Lyttelton) - Castle Hill - Arthur's Pass - Franz Josef Glacier
Hae vuokra-auto. Merkitse pallon eteläisimmän visiitin täppä omaan karttaan. Näe Keski-Maa.
Hotellin lisämaksullisella, maukkaalla aamiaisella jätin vegemiten kokeilun väliin :) Nuuhkaisu sinne suuntaan riitti - ei houkuttanut koskemaan siihen pitkällä tikullakaan hajun perusteella. Aika noutaa varattu auto vuokraamosta. Varasimme etukäteen netin kautta Apexilta pienen Mazda Demion, joka noutaessa osoittautui automaattivaihteiseksi. Renkaat näyttivät ihan uusilta. Apexin toimistolla tapaamallamme Paulilla oli mahtava aksentti ja rento, asiantunteva asenne. "Kiip lift." Oukkidoukki, autonvuokraus kävi helposti. Saimme kaiken tarvittavan, kuten numeron, johon soittaa, jos tulee mitä tahansa ongelmia. (Kiva juttu, mutta huomasin matkan varrella, että puhelimessa oli tosi harvoin kenttää yhtään missään muualla kuin isommissa paikoissa.) Suosittelen joka tapauksessa ottamaan myös etukäteen kaiken kattavan vakuutuksen vuokrauksen yhteyteen. Päivittäiseen vuokrahintaan tuli tällä 14 NZD (n. 8 euroa) lisähintaa, ei paha. Eikä tarvinnut miettiä, "entäs jos". Kaksi matkalaukkuamme mahtui juuri ja juuri auton takakonttiin.
Ja sitten matkaan! Alkajaisiksi hurautimme autovuokraamolta vieläkin etelämmäs Christchurch Gondolalle, eli köysiradalle, joka vei pienelle kukkulalle (meikäläisen eteläisimpään kolkkaan). Mount Pleasant Scenic Reservestä oli upeat näkymät Lytteltonin satamaan, Christchurchin kaupunkiin (josta selvästi voi erottaa maanjäristyksen tuhot) ja Etelä-Alpeille. Huhhuh, miten odotinkaan näiden vuorten ylittämistä!
Siispä körökörö, valtatietä 73 vuorille. Pikapysähdys mm. Springfieldissä (hahhah, jo nimenkin takia) ja Castle Hillillä, jossa myös kuvattiin elokuvaa Taru sormusten herrasta. Voihan Keski-Maa! Olen matkustanut eri puolille maailmaa varta vasten katsomaan joidenkin leffojen kuvauspaikkoja, joten tämä oli nähtävä, kun kerran vielä reittiimme hyvin sopi. Arthur's Passin pysähdyspaikalla meitä ilahdutti ruokatauon ohella keapapukaijojen parvi. Aivan mielettömiä otuksia :D Näistä oli huomautuksia joka pulju (kaikki ne pari kappaletta) pullollaan, ja harvinaisen älykkäitä taisivat ollakin. Kyllä pärjäävät ainakin Helsingin Kauppatorin lokeille.
Solan jälkeen sää huononi huononemistaan, ja saavuttiin Eteläsaaren länsirannikolle, jossa sataa maailmassa eniten (ainakin mikäli on uskomista lukion maantieteen opetukseeni). Pitänee aika hyvin paikkansa - onhan siellä ne viileät sademetsätkin (joista tuonnempana). Näin varhain keväällä pimeää tuli hyvin aikaisin ja sadekin kiusasi, joten viimeiset tunnit ajettiin kohtalaisen jännittävissä, säkkipimeissä ja loppupäässä myös kiemuraisissa tunnelmissa. Kannattaa varata aikaa RUNSAASTI paikasta toiseen siirtymiseen! Tätä ei voi liiaksi korostaa. Olimme perillä Franz Josef Glacierin majapaikassamme, Sir Cedric's Chateau Franz Backpackers & Motelsissa, n. 5 min ennen kuin respa olisi sulkeutunut. Ei hyvä :D Mutta tuuri kävi. Pariin otteeseen jo kaivelin puhelinta esiin ilmoittaakseni, että tulossa ollaan, mutta eipä ollut kenttää.
Day 2: Headed even further south to Christchurch Gondola by our rented car. Luckily, things didn't go south, though. Then drove through Arthur's Pass over the Southern Alps. Saw Middle-Earth :) (one of The Lord of the Rings filming locations, cool! As for a movie fan like myself this was a must.) Arrived at Franz Josef Glacier just in time after a rather exciting driving route in a pitch black and rainy night over the mountains.
3. päivä: Franz Josef Glacier - Fox Glacier - Lake Matheson
Tutustu kiiveihin ja vaella sademetsässä näköalareittiä.
Aika ottaa rennosti, aaaahhh :) Edulliseen yöpaikkaamme kuului ilmainen aamiainen (muroja ja leipää), jonka jälkeen pääsimme tapaamaan kiivilintuja West Coast Wildlife Centressä!! Ostimme liput tänne ”back stagelle” etukäteen netistä, mikä ei näin sesongin ulkopuolella näemmä olisi ollut välttämätöntä. Kiivien pelastus- ja kasvatusohjelmaan tutustumisen jälkeen näimme kaksi elävää lintua hämärässä huoneessa tallustelemassa ja ryntäilemässä innokkaasti kasvillisuuden seassa. Huipputyyppejä! Olivat varsin kookkaita. Kiivitalon jälkeen pistäydyimme mm. ruokakaupassa, jossa viriteltiin näin rugbyn MM-kisojen alkaessa All Blacks -krääsää aitiopaikalle. All Blacks (=Uuden-Seelannin rugbyjoukkue) -asioihin törmäsimme koko matkan ajan ihan joka paikassa. Ostin erittäin maukasta omenajuomaa ja kiivejä (hedelmiä).
Seuraavaksi yöksi oli sama majapaikka, joten käytiin kaikessa rauhassa hieman etelämpänä tutustumassa Fox Glacierin alueelle. Kiikarissa oli Lake Matheson, josta piti olla upea näkymä Uuden-Seelannin korkeimmalle vuorelle Mount Cookille, 3724 m. Mathesonjärven ympäri tulikin sitten käveltyä kunnon lenkki, viitisen kilometriä upeassa ja ainutlaatuisessa
kylmässä sademetsässä saniaisten keskellä. Maisema oli samannäköistä kuin olen nähnyt kirjoissa ja dokumenteissa Maapallon esitettynä esihistoriallisena aikakautena. Cookin vuori, eli Aoraki näkyi jollain tapaa :)
Day 3: Time to meet the Kiwis! Visited West Cost Wildlife Centre where we were told about the Kiwi Saving Program and saw two live Kiwis rushing here and there in their natural environment (though indoors). On the afternoon drove to Fox Glacier area, where we hiked around Lake Matheson in a lush cold rainforest to take a glimpse of New Zealand's highest mountain, Mt. Cook. Somehow succeeded (never mind about the hanging clouds).
4. päivä: Franz Josef Glacier - Punakaiki Pancake Rocks and Blowholes - Murchison
Kävele joen pohjaa jäätikön ääreen. Tule hengissä takaisin. Käy katsomassa pannukakkukiviä.
Heti aamusta suuntasimme kohti varsinaista Franz Josefin jäätikköä. Itse jäätikön reunan näkeminen vaati tarpomista Waihojoen uomaa pitkin parkkipaikalta pari kilometriä ylämäkeen. Sää oli tähän riittävän hyvä, ja näkymät uskomattoman hienot ajoittaisesta sateesta ja pilvisyydestä huolimatta. Todellakin kannatti. Varustelekasta juuri ennen matkaa hankitut reppu, sateenpitävä repunsuojus ja maastohousut tulivat varsinkin täällä erittäin tarpeeseen. Jälleen oli aika hypätä autoon ja huristaa rannikkoa pohjoiseen. Evästauolla Ianthejärven rannalla saimme tutustua pieniin ja pirullisiin hietakärpäsiin. Kyllä, ne purevat.
Päästyämme iltapäivällä Punakaikin mahtaville kalliomuodostelmille jylläävän Tasmaninmeren rannalle kaikki palvelut (matkamuistomyymälä, ruokapaikat) vessaa lukuun ottamatta olivat jo kiinni. No, tulipahan vähän lyhyempi pysähdys. Alkoi myös jo hämärtää, ja matkaa seuraavaan yöpaikkaan oli vielä paljon jäljellä. Niinpä saatiin taas pilkkopimeässä ja yltyvässä vesisateessa luikerrella Bullerjokea myötäilevää vuoristotietä kohti Murchisonia. Kun kohdalle tuli kyltti "No fuel in 91 km", tiesi olevansa keskellä ei mitään. Jännittävin paikka oli yhden kaistan levyinen tienpätkä kallion seinämässä. Vasemmalla oli rotko jokeen, ja auton yli meni (ilmeisesti sateesta johtuva, tilapäinen) vesiputous, jota ei sysimustassa illassa nähnyt, mutta kuuli kyllä. Saattoi pari sydämenlyöntiä jäädä siinä kohtaa väliin. Saavuimme kuitenkin ilman ongelmia klo 21-22 välillä Murchisoniin, jossa yövyimme Riversong Cottagesin studiohuoneessa perhetyyppisessä majoituksessa. Väsytti :)
Day 4: Wanted to actually SEE something of the nearby glacier, which meant hiking on a riverbed upstream until reached the edge of the glacier. Spectacular. The clouds would eventually scatter a bit and reveal a better view of the blue ice above. Wow. Hiked back to the car and headed northbound. Met some nasty sand flies while eating sandwiches by Lake Ianthe (yes, the flies bite). Stopped in Punakaiki to see the amazing Pancake Rocks and Blowholes created by the mighty waves of the Tasman Sea. Still had quite a long way to the next accommodation, so once again had an exciting and somewhat scary driving route in the dark and rainy night on the side of Buller Gorge to Murchison.
5. päivä: Murchison - Lake Rotoiti - Picton - Cookinsalmen ylitys lautalla / Cook Strait Ferry - Wellington
Älä myöhästy lautasta. Nauti täysillä etelän viimeisistä kokemuksista (vaikka on se pohjoinenkin ok).
Tällä kertaa lähdimme etenemään oikein hyvissä ajoin, jotta emme varmasti myöhästy etukäteen varatusta lautasta. Autovuokraamo hoiti kätevästi valmiiksi lauttaliput, ja autonkuljetuskin kuului vuokrauksen hintaan. Majapaikan pitäjä ei ollut lähtiessä paikalla, joten jätin studiomme avaimen killumaan ulos seinälle ripustettuun valkotauluun, tussilla kirjoitetun nimeni kohdalla olevaan koukkuun. Katsastimme vieressä olevan Bullerjoen rannan hienot maisemat vältellen aidan läpi hyppäävää, kadulle juoksevaa innostunutta kanaparvea ja suuntasimme kaupan sekä bensa-aseman kautta kohti satamaa.
Matkalla Pictoniin pysähdyimme St. Arnaudissa Rotoitijärven rannalla, josta oli komeat näkymät Etelä-Alpeille ja ympäri Nelson Lakes National Parkia. Kristallinkirkkaassa järvessä uiskenteli laiturin alla kaksi varsin kookasta ankeriasta. Wairaujoen uomaa myötäilevän valtatie 63:n varrella ohitimme Marlborough'n alueella lukuisia viinitarhoja, kunnes saavuimme (tadaa - erittäin ajoissa!) Pictonin lauttaterminaalille. Kuski ehti lauttaa odotellessa vetäistä kunnon nokkaunetkin ratin takana ;) Salmen yli pääsee kahden eri yhtiön lautoilla, ja olimme valinneet Interislander Cook Strait Ferryn.
Lauttamatkalla oli hulppeat maisemat, ja aurinkokin taas paistoi (olimmehan palanneet maailman sateisimmasta kolkasta vuorten aurinkoiselle puolelle). Edellisyönä oli ollut Chilessä sattuneen maanjäristyksen takia odotettavissa pieni tsunami Uuden-Seelannin itärannoille. Liekö siitä aiheutuneista merivirroista johtunut komea pyörre keskellä Cookinsalmea. Tuuli merellä oli aivan jäätävä, mutta en voinut olla seisomatta pitkän aikaa ulkokannella jättämässä jäähyväisiä ihan mielettömän kauniille Eteläsaarelle ja Etelä-Alppien lumihuipuille. Muutama päivä oli ihan liian lyhyt aika ehtiä nähdä ja kokea yhtään enempää kuin mihin nyt pystyimme. Kaipuu tuonne maailman henkeäsalpaavimmalle saarelle ei ole kadonnut. Pahus.
Nautittuamme laivalla fish & chipsiä (taas, muita ruokavaihtoehtoja ei oikeastaan ollutkaan) pyrin keskittymään tulevaan kohteeseemme, Uuden-Seelannin pääkaupunki Wellingtoniin. Kohtalaisella tiheydellä Cookinsalmen suunnalta kovassa tuulessa kaupunkiin laskeutuvat lentokoneet herättivät minut haikeudestani, ja pian pääsimmekin auringon laskiessa ajamaan satamasta keskustassa sijaitsevan uuden yösijan kupeeseen etukäteen katsottuun parkkihalliin. Hotelli The Setup on Dixon oli kohtuullisen hintainen ja erinomaisella paikalla, vaikkakin saimme ihan helkkarin kylmän huoneen. Paksu peitto onneksi auttoi asiaa - lämmin irtopatteri ei.
Näin perjantai-iltana kaupunki oli hyvin eläväinen, mikä oli tosi outoa Eteläsaarella viettämiemme varsin autioiden päivien jälkeen. Monen baarin ovella seisovat maoriportsarit vaikuttivat jo pelkän olemuksensa perusteella harvinaisen tehokkailta työssään :) Teimme pienehkön kävelylenkin, joka johti vilkkaan iltatorin kautta rantaan, missä näin (vihdoin pilvien ja sateiden jälkeen) kirkkaalla yötaivaalla ensimmäistä kertaa Etelän ristin tähtikuvion. Jo olikin aika.
Day 5: Woke up early to be in time in Picton, where we had a ferry to catch to take us to the North Island. Stopped by Lake Rotoiti in St. Arnaud. Great view of the Nelson Lakes National Park and the Southern Alps. Aboard the Interislander Cook Strait Ferry in the middle of Cook Strait I tried to suck deep in my eyes the image of these amazing snow top mountains as this was the last time I would see them. New Zealand's South Island is absolutely the most beautiful place with the most breathtaking landscapes I've ever seen. Arrived at Wellington, the capital of New Zealand, just before dark. Once checked in to our hotel in the heart of the city, visited the lively Wellington Night Market. It was kind of weird to see so many people since we only had seen almost deserted places for the last few days. After continuous rain and clouds the sky was now clear so I finally saw the Southern Cross (Crux) constellation for the first time ever.
6. päivä: Wellington - Levin - Tongariro National Park - Taupo
Näe (osta) Sormusten herra -krääsää ja aja tulivuorelle, tietysti mahdollisimman korkealle.
Tiedossa oli koko reissun pisin ajomatka yhtenä päivänä, mutta siitä huolimatta suuntasimme aamusta ensin Wellingtonissa Weta Caveen, eli kaltaisteni leffaintoilijoiden pakkopaikkaan jo hieman ennen kuin se aukesi. Ulkona möllötti näyttäviä Wetan porukan tekemiä patsaita. Sisällä oli ostettavissa isolla rahalla mm. pientä ja isoa Sormusten herra ja Hobitti-krääsää sekä -pienoismalleja. Tiskin takana sattui olemaan suomalainen työntekijä, jolta päätimme ex tempore ostaa liput Weta Workshop Tourille, eli kulissien taakse. (Mitä pienestä viivästyksestä päivän loppureittiä ajatellen...) Näitäkin lippuja suositeltiin ostamaan etukäteen netistä, mutta satuimme saamaan omamme ilman ennakko-ostoa. Opastetulle kierrokselle jopa pääsimme ilman ketään muita turisteja, joten ihan rauhassa sain tuijottaa mm. Sauronin kypärää muutaman kymmenen sentin päästä lasin läpi. Oli muuten hieno.
Päästyämme ajamaan Wellingtonista ulos ei voinut olla kiinnittämättä huomiota, miten erilaiselta Pohjoissaari näytti näkemiimme Eteläsaaren osiin verrattuna. Isolla valtatie 1:llä oli jopa ruuhkaa, ja vihreä, maastoltaan kohtalaisen matala länsirannikko tarjosi katseltavaa eniten ehkä tuhansien lampaiden muodossa. Pysähdyimme lounastamaan edulliseen intialaiseen ravintolaan Levinissä.
Olimme etukäteen päättäneet ajaa Tongariron kansallispuiston läpi länsipuolelta, ja Whanganuista käännyimme valtatie 4:lle. Odotettavissa oli tietöitä. Ja niitä olikin - käytännössä tarkoitti sitä, että tie oli vuoristossa sieltä täältä romahtanut viereiseen rotkoon ja käytettävissä oli yksi kapea kaista 30 km/h nopeusrajoituksella. Satoi lähes taukoamatta, joten mielessä kävi, että tie voisi sortua taas koska vain. Matkanteko oli jokseenkin hidasta, mutta onnistuimme juuri ja juuri ennen pimeän tuloa kapuamaan pikkuisella autollamme aina Mt. Ruapehun rinnettä ylös aivan lumirajan alapuolelle. (Ylemmäs ei uskallettu mennä - ko. tiellä oli pari kilometriä aiemmin ollut kyltti, jossa kehotettiin jatkamaan vain telaketjuilla varustetuilla renkailla...) Olipahan kylmä. Ja rikinkatkusta tiesi olevansa tulivuorella. Jalkojen alla sai ihastella komeita laavakivimöhkäleitä.
Loppumatka meni taas pimeässä ja vesisateessa alas vuorilta ja Taupojärven (joka on itse asiassa tulivuoren kraatteri) reunaa pitkin Taupon kaupunkiin. Nyt oltiin todella maorien maalla. Yövyimme hienonnäköisessä puutalossa Wellesley on the Lake Hotelissa. Huone (halvin mahdollinen) oli niin pieni, ettei siellä ollut riittävästi lattiatilaa matkalaukun avaamiseen kokonaan. Samapa tuo, viivyimme vain juuri yön yli.
Day 6: A long day ahead. But first things first. Had to visit Weta Cave in Wellington :) Because the Lord of the Rings etc. Behind the scenes of Weta Digital meant staring at Sauron's helmet and other wonderful movie props. Great experience. But had to rush to get to Taupo the same night. On the way we had a brief stop in Levin and later began approaching the top of Mt. Ruapehu in the Tongariro National Park. Drove uphill until we reached the snow line right before dark. Had to turn back since our car didn't have the recommended chains on the wheels :) The air was quite cold but the landscape beautiful and volcanic. I could easily smell the sulphur coming from the belly of the volcano. Descended (in the dark again) to the volcanic valley and drove to Taupo. The town is located by Lake Taupo, which actually is a crater, too.
7. päivä: Taupo - Huka Falls - Craters of the Moon - Rotorua
Mene vesiputoukselle (ei liian lähelle) ja kävele tulivuoren kraattereissa.
Edellispäivän piiitkän matkan jälkeen oli ihana tietää, että nyt oli tiedossa vain alle 90 kilometrin ajomatka Rotoruaan, jossa viipyisimme kaksi seuraavaa yötä. Suuntasimme järven rannasta heti Taupon ulkopuolelle järvestä laskevan, sinistäkin sinisemmän Waikatojoen komealle putoukselle, Huka Fallsille. Pilvinen sää ja vesisadekaan eivät juuri heikentäneet putouksen häikäisevää maisemaa. Tuli myös ostettua turistikojusta piirakka, joita näytti olevan vähän joka paikassa. Mehukas oli.
Craters of the Moonin "Kuukraattereilla" sai kiertää omalla vastuulla läpi höyryäviä reikiä täynnä olevan alueen. Ei paljon enemmän voisi tuntea kävelevänsä tulivuoressa. Merkatun reitin lopuksi kiipesin vielä kraatterin korkeimmalle reunalle, josta oli hyvä näkymät Tongariron kansallispuiston lumihuipuille asti.
Rotoruaan saavuimme peräti valoisaan aikaan. Majoituimme Rotorua Moteliin, jossa saimme valita, haluammeko vaihtaa varaamamme (toiseksi parhaimman tyypin) huoneen parhaimpaan tyyppiin samaan hintaan. Tutustuimme vaihtoehtoihin ja vaihdoimme parhaimpaan. Kylpyhuoneessa oli suuri amme ja telkkari katonrajassa, huoneen puolella siisti keittonurkkaus ja iso telkkari seinällä. Tuli kokeiltua vaahtokylpyä. Tässä majapaikassa oli ehdottomasti koko matkan paras hinta-laatusuhde.
Day 7: Ah, only a short way to the next two day pit stop, Rotorua! Drove to Huka Falls, the really beautiful blue waterfalls near Taupo. Had a nice pie there (a different kind of pies were sold everywhere in NZ). Had an exciting stop by the Craters of the Moon, where we could hike on the volcanic grounds on our own responsibility. Huffing and puffing holes were everywhere. I climbed to the highest edge of a crater and could even see the high mountain tops of the Tongariro National Park.
8. päivä: Rotorua; Te Puia - Whakarewarewa - Wai-O-Tapu - Polynesian Spa
Näe geysir. Lillu samppanja-altaassa ja näe kylpylä. Ei vaan näe samppanja-allas ja lillu kylpylässä.
"Kevyt" päivä (iltapäivällä vain 31 km ajoa Rotoruan kaupungista Wai-O-Tapun geotermiseen laaksoon ja saman verran takaisin), eli muutaman tunnin kävelykierros heti aamusta alkaen Te Puian maorikeskuksessa. Alussa meitä (kahta) opasti maorisoturin näköinen kaveri, joka kertoi kiinnostavasti heidän kansastaan ja alueen luonnonilmiöistä. Opastuksen jälkeen pääsimme tutustumaan mm. maorien kulttuuriesitykseen (komeasti näyttivät kieltä ja pyörittivät silmiä) sekä Uuden-Seelannin kuuluisimpaan geysiriin, Pohutuun. Arvelin Pohutun sylkäisevän lyhyesti hienon vesi- ja höyrypatsaan, kuten olin nähnyt islantilaisen Strokkurin tekevän, mutta aikamme alueella pyörittyämme sainkin todistaa minuuttikaupalla kestävää, välillä parinkymmenen metrin korkeudelle ulottuvaa pilveä, joka ajoittain tuulen kääntyessä satoi päälleni. Vaatteet (ja kamerat - Canonin järkkäri, GoPron actioncam ja Samsungin luuri) olivat visiitin jälkeen täynnä pieniä keltaisia rikkihiukkasia. Hups.
Te Puiassa oli myös kiivitalo, jossa hämärässä vilisti yksi innokas kiivi. Paikka oli pienempi kuin missä kävimme Franz Josef Glacierilla, mutta tulipa nähtyä kolmaskin ruskeahöyheninen lintuveijari. Geysireiden ja pulppuavien mutalätäköiden jälkeen ajoimme vielä takaisin Taupon suuntaan Wai-O-Tapuun, jossa kiersimme ympäri värikkäiden kuumien lähteiden. Hienoin kohta taisi olla valtava allas, "Champagne Pool", jonka oranssin reunuksen ja kiehuvan veden ääreen pääsi ehkäpä vähän turhankin lähelle. Illan hämärtyessä palasimme Rotoruaan, missä tuntien jalkeillaolon jälkeen oli oikein mukava pulahtaa (vesisateessa ja kylmässä viimassa) kuuluisan Polynesian Span kuumien lähteiden lämmittämiin mineraalialtaisiin.
Day 8: Should've been a "light day". It was, too... kind of. Had a "couple of" hours visit to Te Puia, a Maori Centre with natural wonders like Pohutu, New Zealand's most famous geyser. Really, really enjoyed seeing Pohutu erupting for many minutes (all my cameras could feel that too, oops). Also witnessed the Maori cultural performances and one Kiwi bird running in a Kiwi House :) In the afternoon one more thing to do: driving to Wai-O-Tapu Thermal Valley to see colorful volcanic pools (and Devil's Home etc.). The Champagne Pool was the most stunning phenomenon with its orange edge and green boiling water. Returned to Rotorua right before dark and headed right away to the famous Polynesian Spa to enjoy the naturally heated mineral pools. Aaahhh :)
9. päivä: Rotorua - Hobbiton (Matamata) - Paeroa - Hot Water Beach - Hahei
Moikkaa Bilboa ja kaiva hiekkarannalta lapiolla kuumaa vettä.
Taas oli pitkä päivä tiedossa. Matkassa oli myös pari jännitysmomenttia, sillä halusimme poiketa Hobbitonissa (varaamatta etukäteen lippuja) ja ehtiä juuri oikeaan aikaan vielä Hot Water Beachille. Siispä körötimme Matamatan seudulle, jossa sijaitsee Sormusten herran Kontu :) Tämä elokuvien kuvauspaikka on osattu valjastaa kunnon turistirysäksi hallitusti (tästä voisi hyvässä ja pahassa ottaa oppia muuallakin maailmassa). Kaltaiselleni leffapaikkojen bongaajalle Hobbiton oli ehdoton must, mutta olin luottavainen, että visiitti onnistuisi, ja riski kannatti. Saimme liput "movie set and farm tourille" suoraan tiskiltä ostettua reilun tunnin päähän. Sesonkiaikana on varmasti parasta ostaa liput etukäteen.
Nähtyämme mm. Bilbon talon ja aika monta muutakin hobittien kotia sekä nautittuamme virvokkeita Green Dragon Innissä (1 juoma kuului kierroksen hintaan) takkatulen ääressä oli aika jatkaa edelleen pohjoisemmaksi. Paeroassa, joka on kuuluisan (ja varsin maukkaan) L&P-limun kotipaikka, suoritetun pikaruokatauon jälkeen tasainen maasto muuttui jälleen mutkittelevaksi vuoristotieksi Coromandelin niemimaalla. Ylitimme vuoret ja saavuimme juuri tasan ainoaan oikeaan aikaan Hot Water Beachille. Oikeaan aikaan siksi, että "Kuuman veden rannalla" voi hiekan alta kaivaa kuumaa vettä vain laskuveden aikaan, mikä sattui kyseisenä päivänä olemaan illansuussa parhaimmillaan juuri auringonlaskun tienoilla.
Rannalla olikin kourallinen ihmisiä - useimmat housujen lahkeet ylös käärittyinä tai jopa uimavaatteisillaan, mutta pari kerrosta pitkähihaisia päällä samaan aikaan :) Rannalta sai myös vuokrata lapioita kaivuhommia varten viiden dollarin hintaan :) :) Auto parkkiin, ja lapio kourassa pukukopin kautta hiekalle. Piti kahlaten ylittää pieni mereen laskeva joki sekä ohittaa hämärän laskiessa ja Tyynenmeren tyrskyjen välissä juuri oikealla hetkellä muutama kallionlohkare päästäkseen oikeaan kohtaan kuumalle lähteelle. Huhhuh! Loppujen lopuksi uskallus kannatti, ja kappas, niin vain lapion hiekkaan tökättyä varpaille tulikin sannan uumenista lämmintä vettä. Tyynimeri oli vilpoinen, muttei sentään aivan jääkylmä. Mukana kuljettamani taskulamppu tuli ehdottomasti tarpeeseen palatessa autolle. Kohmeisin jaloin ajoimme läheiseen Hahein kylään, jossa majoituimme todella komeaan mökkiin Tatahi Lodgeen. Saapuessamme respa oli jo sulkeutunut, mutta kun soitin sen vieressä olevasta puhelimesta ohjeen mukaisesti, oli avain kuulemma odottamassa ovessa mökillämme :)
Day 9: An exciting day coming. Time to greet Bilbo and to dig sand for hot water :) Decided to drive to Hobbiton Movie Set and Farm Tours near Matamata without buying the tickets in advance. Luckily, we got our tickets for a tour starting some hour and a half after our arrival. This gorgeous Lord of the Rings / Hobbit movie set was definitely a must. If it hadn't been low season, I would absolutely have purchased the tickets in advance. Enjoyed the scenery and everything there (including a free drink at Green Dragon Inn).
Next, headed north towards Coromandel Peninsula. We were supposed to be at Hot Water Beach exactly at the right time - because it's only possible to dig hot water under the sand during low tide, which on this particular night happened to be around sunset. And lucky we were again - arrived at the beach right on time! Hired a spade (5 NZD) for digging :) The Pacific Ocean was somewhat cold(ish), but I managed (after a long hesitation) to run around a big rock between the thundering waves to reach the right area. Bingo! Only a couple of times I hit the spade into sand - and yes, hot water would warm my cold toes :) Returned to the car in darkness (I'm happy I had a torch) and drove to a nearby village of Hahei, where we stayed in a really large (but cold) wooden cottage until early morning.
10. päivä: Hahei - Cathedral Cove - Coromandel - Auckland
Mene suoraan Narniaan kulkematta vaatekaapin kautta.
Harmi kyllä hulppeasta mökistä - jossa oli kaksi makuuhuonetta, kylpyhuone ja olohuone avokeittiöllä (ja perkuleen kylmä) - nauttiminen jäi hyvin lyhyeksi. Taas oli nimittäin tiedossa tiukahko aikataulu, mikäli mielimme ehtiä katsastaa läheisen Cathedral Coven rannan ja ehtiä kiemuraista vuoristotietä Coromandeliin ennen kuin aamun ainoa junakiertoajelu lähtisi n. klo 11. Cathedral Cove on aivan mahtava kallioiden ja hiekan muodostama ranta, jossa on myös kuvattu Narnia-elokuvaa. Sinnepä oli mentävä. Etukäteen varoitettiin turistien paljoudesta, mutta olimmekin liikkeellä jo ennen seitsemää heti auringon noustua. Kävelylenkki ylhäältä kalliolta parkkipaikalta alas (tai siis vuoron perään ylä- ja alamäkeen) rannalle ja takaisin oli kohtalaisen rankka, mutta palkitseva. Törmäsimme mennessä kahteen ja tullessa neljään kävelijään. Rannasta saimme nauttia ilman häiriötekijöitä :)
Vuoristotie Coromandeliin oli jokseenkin jännä. Pikaisesti ehdimme pysähtyä kiivien elinympäristön keskellä näköalapaikalla ennen kuin saavuimme junalle sopivasti 10 minuuttia ennen sen lähtöaikaa. Pikkuinen ja avonainen vuoristojuna vei meidät ylös kukkulalle vaihtaen aika ajoin kulkusuuntaansa rinteessä. Reitin varrella oli itselleni hieman omituiseksi jääneitä taideteoksia savesta ja lasipulloista. Näköala Eyefull Towerista (!) oli kuitenkin junamatkan arvoinen. Bongasimme junasta myös muutaman hopeasaniaisen, joka on kiivilinnun ohella Uuden-Seelannin symboli. Coromandelista yritimme löytää ruokapaikkaa, ja lopulta päädyimme eräänlaiseen pikaruokagrilliin. Fish & chips vol. 3 syötiin autossa.
Seuraava ja viimeinen etappi olikin maan suurin kaupunki Auckland, jonne vuokra-automme piti palauttaa klo 16.45 mennessä. Otimme varman päälle ja lähdimme hyvissä ajoin Coromandelista rantaa pitkin liikkeelle. Tämä tie tuntui hitaammalta kuin mikään koko aikana (paitsi ehkä Tongariron tie) ja oli tosi useasta kohdasta yksikaistainen. Turkoosi meri velloi välillä aivan vieressä. Taivaskin oli osan matkasta ihan sininen. Mitä lähemmäs määränpäätä tulimme, sitä enemmän liikennettä oli, mikä tuntui isolta ruuhkalta pääsääntöisesti hyvin hiljaisten reittiemme jälkeen. Saavuimme kuin saavuimmekin Aucklandiin reilusti ennen Apexin sulkeutumista. Ehdimmepä ajaa kaupungin keskustan läpikin (vahingossa, kun olimme kerran väärällä kaistalla ja jouduimme keskustaan). Autovuokraamossa todettiin kaiken olevan kunnossa, joten pääsimme vetämään matkalaukkujamme jyrkkää mäkeä ylös kohti viimeistä majapaikkaa, Econo Lodge City Centralia (jossa meillä oli jälleen edullinen, ikkunaton huone). Se oli siinä! Auton osalta kaikki oli mennyt niin nappiin kuin vain toivoa voi.
Suuntasimme juhlistamaan road tripin onnistumista Sky Toweriin, joka on eteläisen pallonpuoliskon korkein torni, 328 m. Tässäkin kävi tuuri, sillä tornin korkeimmalle näköalatasanteelle pääsi taas tauon jälkeen - hissiremontti oli valmistunut edellisenä päivänä :)
Day 10: Must admit I was extremely tired when the alarm clock went on, but once again we had to be early to get everywhere in time. So, first to Narnia! Ehem, meaning Cathedral Cove, a really beautiful place near Hahei. The sun had just risen when we walked down the hill from the parking lot. The landscape was simply stunning. Since we were that early, we could actually enjoy the Cove alone - no-one else was at the beach at the same time :) But time to move on. Drove to Coromandel, where we arrived suitably ten minutes before the morning's only train tour would start. Sat on the train, which climbed the hill up to the "Eyefull Tower". Nice scenery over the Firth of Thames. Only one thing to do: drive to New Zealand's biggest town, Auckland, and return our car (before 4.45 pm). Again, succeeded! Our road trip was at the end. Nothing, absolutely nothing, could have gone better. Okay, the weather, perhaps. Headed to Sky Tower to celebrate our successful journey.
11.-13. päivä: Auckland
Rentoudu kaupungissa, mutta älä unohda kiivetä vielä yhdelle tulivuorelle.
Loppuloma tuli vietettyä rentona kaupunkilomana Aucklandissa. Ehdimme hyvin tutustua mäkisen keskustan lisäksi mm. Auckland Domain -puistoon ja sen kasvitieteelliseen puutarhaan (saniaisia, saniaisia). Hotellin vieressä oli kiva meksikolainen ravintola, josta sai erinomaisia fajitaksia ja Pacifico-olutta, jonka bongasin Meksikossa, mutta johon en ole juuri muualla törmännyt. Tequilalista oli pitkä, mutta varastosta ei löytynytkään kaikkea listassa mainittua. Naapurikorttelin irkkupubissa oli sentään Guinnessiä :) Mutta palataksemme Uuteen-Seelantiin... Vielä piti yhdelle tulivuorelle kiivetä ennen kotiinpaluuta. Nimittäin Mt. Eden -tulivuoren kraatteriin, joka on puistoalue. Keskustasta pääsi kraatterin juurelle bussilla. Kapuaminen ihan ylös oli vaivan arvoista, sillä näkymä oli joka puolelle esteetön. Nautimme auringonlaskusta (kyseessä olikin koko matkan ainoa täysin sateeton päivä!) ja Aucklandin syttyvistä valoista.
Day 11-13: Spent the next days in Auckland relaxing on a city vacation. One more time had to climb a volcano, Mt Eden. Took a bus from the city centre and climbed up the rest of the way. It was definitely worth the effort. On the top of this old crater there was a great 360 degrees view all over the city. Watched the sunset there on my last day in New Zealand. This was the only day of our journey without any rain - the whole day :)
Kotimatka / Heading home
Eiiiii! Aika jättää hyvästit (täyttyneiden) unelmien Uudelle-Seelannille. Olimme suunnitelleet menevämme lentokentälle bussilla, mutta hotellin respasta ehdottivat, että voivat tilata meille taksin, joka maksaa saman verran kuin bussi. No mikäs siinä. Lentokentällä sai vielä viime vilauksen leffamaailmaan Wetan patsaiden muodossa (juurella kyltti "Lainassa Keski-Maasta"). Aurinkoisessa säässä (totta kai nyt, kun kotiinlähtö oli käsillä) nousimme Qantasin kengurukyydillä (Boeing 737:lla) kohti Sydneytä. Viimeisenä silmäyksenä Uudesta-Seelannista näkyi kaukana komea lumihuippuinen tulivuori Egmont, eli Taranaki, 2518 m.
Sen jälkeen saattoi keskittyä paluumatkaan, jonka oli määrä kestää kahdella vaihdolla n. 27 tuntia. Hieman jännitti, ehdittäisiinkö sekä Sydneyssä että Singaporessa jatkolennoille - vaihtoaika oli molemmissa noin tunnin. Laskeuduimme vähän etuajassa Sydneyyn, ja onnekkaasti näin ikkunasta koko keskustan oopperataloineen kaikkineen. Ehdin mainiosti ostaa koalakeksejä kappaleen "Katso kenguru loikkaa" soidessa ennen kuin siirryttiin Qantasin Airbus A330:aan. Qantas oli oikein positiivinen kokemus hyvällä ruoalla ja palvelulla. Yläilmoista Australia näytti enimmäkseen juuri siltä kuin olin kuvitellutkin. Uluru jäi kuitenkin harmillisesti näkemättä, sillä lensimme suoraan sen yli juuri hämäränkoitteessa. Kaikkea ei voi saada. Näinpä kuitenkin vielä Etelän ristin. Singaporeenkin laskeuduttiin yöllä jonkin verran etuajassa, eikä edessä ollut enää kuin 12 tunnin yömatka sinivalkoisin siivin Finnairin Airbus A340:lla. Saatoin enimmäkseen nukkua.
Koko reilun kahden viikon matka sujui hämmästyttävän jouheasti kaikilta osin. Ei olisi oikeastaan paremmin voinut mennä. Ainoa vika oli liian lyhyt loma-aika, joka ei mahdollistanut visiittiä Eteläsaaren eteläosiin. Niin että milloinkohan sitä pääsisi uudestaan tuonne Telluksen vastakkaiselle puolelle?! :)
PS. All Blacks voitti matkamme jälkeen rugbyn maailmanmestaruuden.
Oh no, this was it! I had been dreaming of a trip to New Zealand, to the other side of the world, for about twenty years... and now I had done it! I felt both victorious and kind of sad. Especially I had mixed feelings about the South Island. I would absolutely miss it and I would definitely like to visit this stunning, wonderful, breathtaking and the most beautiful island in the world again. Sometimes. Perfect.
South, the final frontier. These are the voyages of me, a Finnish globe trotter. My continuing mission: to explore strange new worlds, to seek out new life and new civilizations. To boldly go, where I haven't gone before.
Menomatka
Reilun 30 tunnin matka-aika kahden hengen porukallamme sujui hyvin lauantai-illasta Helsingistä lähtien, ja välissä ehti tehdä superpikavisiitin Kowlooniin, josta aukeni varsin mukava ja pilvetön näkymä Hong Kongin saarelle. Tähän myös päättyi kokonaista 20 minuuttia kestänyt kesäloman lämmin osuus (+30) :D Eikun pikapikaa lähtöselvitys Kowloonin metroasemalla (kyllä, se oli mahdollista) loppumatkalle Air New Zealandille. Kyseinen lentoyhtiö vaikutti kaikin puolin hyvältä, mutta harmillisesti jouduimme viime hetken check-inin takia tyytymään keskipaikkoihin. Filippiinien yllä turbulenssin siivittämän lentomatkan jälkeen kelikin rauhoittui, ja lopulta maanantai-iltapäivänä saavuimme koneen vaihdon jälkeen perille Uuden-Seelannin Eteläsaarelle.
 |
| Etelä-Alpit / Southern Alps |
 | |
|
Tapaa pingviinejä. Mene nukkumaan ajoissa välittämättä aikaerosta.
Christchurchissä sää oli aurinkoinen ja K-Y-L-M-Ä. Kevät oli alkamassa. Heti lentokentän vieressä täytyi käydä moikkaamassa pikkuisia pingviinejä, jotka majailivat Antarktis-keskuksessa. Keskuksessa oli ehkä muutama vierailija lisäksemme, ja saimme ylhäisessä yksinäisyydessä tutustua "Antarktiksen oloihin" puolittaisessa simulaattorissa valtaviin toppatakkeihin ja suojakenkiin vuorautuneina. Ko. huoneessa oli lunta ja jäätä, ja demonstraation aikana tuulikone ja efektit yrittivät simuloida Etelämantereen oloja. Paikalla ollut mittari sanoi -8, eikä tuulikonekaan juuri tuonut muuta fiilistä kuin tavallisen meikäläisen talven. No, hyvä niin. En silti juurikaan pidä kylmästä.
 | |
|
 |
| Christchurch city centre 2015 |
Hae vuokra-auto. Merkitse pallon eteläisimmän visiitin täppä omaan karttaan. Näe Keski-Maa.
 |
| 2. päivä: ajomatka 400 km / Day 2 |
 | |
|
Siispä körökörö, valtatietä 73 vuorille. Pikapysähdys mm. Springfieldissä (hahhah, jo nimenkin takia) ja Castle Hillillä, jossa myös kuvattiin elokuvaa Taru sormusten herrasta. Voihan Keski-Maa! Olen matkustanut eri puolille maailmaa varta vasten katsomaan joidenkin leffojen kuvauspaikkoja, joten tämä oli nähtävä, kun kerran vielä reittiimme hyvin sopi. Arthur's Passin pysähdyspaikalla meitä ilahdutti ruokatauon ohella keapapukaijojen parvi. Aivan mielettömiä otuksia :D Näistä oli huomautuksia joka pulju (kaikki ne pari kappaletta) pullollaan, ja harvinaisen älykkäitä taisivat ollakin. Kyllä pärjäävät ainakin Helsingin Kauppatorin lokeille.
 |
| "Keski-Maa" / Castle Hill, Lord of the Rings filming location |
 |
| Arthur's Pass |
3. päivä: Franz Josef Glacier - Fox Glacier - Lake Matheson
Tutustu kiiveihin ja vaella sademetsässä näköalareittiä.
 |
3. päivä: ajomatka 60
km edestakaisin / Day 3
|
 |
| Kiivejä ja kiivejä / Kiwis & kiwifruits |
 | |
|
4. päivä: Franz Josef Glacier - Punakaiki Pancake Rocks and Blowholes - Murchison
Kävele joen pohjaa jäätikön ääreen. Tule hengissä takaisin. Käy katsomassa pannukakkukiviä.
 |
| 4. päivä: ajomatka 360 km / Day 4 |
 |
| Jäätikön reunamilla oli vaarallista / Franz Josef Glacier |
 |
| Waiho River, Franz Josef Glacier |
 |
| Punakaiki Pancake Rocks and Blowholes |
5. päivä: Murchison - Lake Rotoiti - Picton - Cookinsalmen ylitys lautalla / Cook Strait Ferry - Wellington
Älä myöhästy lautasta. Nauti täysillä etelän viimeisistä kokemuksista (vaikka on se pohjoinenkin ok).
 |
| 5. päivä: ajomatka 190 km Eteläsaarella / Day 5 |
Matkalla Pictoniin pysähdyimme St. Arnaudissa Rotoitijärven rannalla, josta oli komeat näkymät Etelä-Alpeille ja ympäri Nelson Lakes National Parkia. Kristallinkirkkaassa järvessä uiskenteli laiturin alla kaksi varsin kookasta ankeriasta. Wairaujoen uomaa myötäilevän valtatie 63:n varrella ohitimme Marlborough'n alueella lukuisia viinitarhoja, kunnes saavuimme (tadaa - erittäin ajoissa!) Pictonin lauttaterminaalille. Kuski ehti lauttaa odotellessa vetäistä kunnon nokkaunetkin ratin takana ;) Salmen yli pääsee kahden eri yhtiön lautoilla, ja olimme valinneet Interislander Cook Strait Ferryn.
 |
| Lake Rotoiti, St. Arnaud, New Zealand |
 |
| (5. päivä edelleen:) lauttamatka 104 km Eteläsaarelta Pohjoissaarelle / (Day 5) Cook Strait Ferry |
 |
| Eteläsaarelta avoimelle merelle Cookinsalmelle / From South Island to North Island |
 |
| Wellington Night Market |
Day 5: Woke up early to be in time in Picton, where we had a ferry to catch to take us to the North Island. Stopped by Lake Rotoiti in St. Arnaud. Great view of the Nelson Lakes National Park and the Southern Alps. Aboard the Interislander Cook Strait Ferry in the middle of Cook Strait I tried to suck deep in my eyes the image of these amazing snow top mountains as this was the last time I would see them. New Zealand's South Island is absolutely the most beautiful place with the most breathtaking landscapes I've ever seen. Arrived at Wellington, the capital of New Zealand, just before dark. Once checked in to our hotel in the heart of the city, visited the lively Wellington Night Market. It was kind of weird to see so many people since we only had seen almost deserted places for the last few days. After continuous rain and clouds the sky was now clear so I finally saw the Southern Cross (Crux) constellation for the first time ever.
6. päivä: Wellington - Levin - Tongariro National Park - Taupo
Näe (osta) Sormusten herra -krääsää ja aja tulivuorelle, tietysti mahdollisimman korkealle.
 |
| 6. päivä: ajomatka 440 km / Day 6 |
Päästyämme ajamaan Wellingtonista ulos ei voinut olla kiinnittämättä huomiota, miten erilaiselta Pohjoissaari näytti näkemiimme Eteläsaaren osiin verrattuna. Isolla valtatie 1:llä oli jopa ruuhkaa, ja vihreä, maastoltaan kohtalaisen matala länsirannikko tarjosi katseltavaa eniten ehkä tuhansien lampaiden muodossa. Pysähdyimme lounastamaan edulliseen intialaiseen ravintolaan Levinissä.
Olimme etukäteen päättäneet ajaa Tongariron kansallispuiston läpi länsipuolelta, ja Whanganuista käännyimme valtatie 4:lle. Odotettavissa oli tietöitä. Ja niitä olikin - käytännössä tarkoitti sitä, että tie oli vuoristossa sieltä täältä romahtanut viereiseen rotkoon ja käytettävissä oli yksi kapea kaista 30 km/h nopeusrajoituksella. Satoi lähes taukoamatta, joten mielessä kävi, että tie voisi sortua taas koska vain. Matkanteko oli jokseenkin hidasta, mutta onnistuimme juuri ja juuri ennen pimeän tuloa kapuamaan pikkuisella autollamme aina Mt. Ruapehun rinnettä ylös aivan lumirajan alapuolelle. (Ylemmäs ei uskallettu mennä - ko. tiellä oli pari kilometriä aiemmin ollut kyltti, jossa kehotettiin jatkamaan vain telaketjuilla varustetuilla renkailla...) Olipahan kylmä. Ja rikinkatkusta tiesi olevansa tulivuorella. Jalkojen alla sai ihastella komeita laavakivimöhkäleitä.
 | |
|
 |
| Mt. Ruapehu, 2797 m |
Day 6: A long day ahead. But first things first. Had to visit Weta Cave in Wellington :) Because the Lord of the Rings etc. Behind the scenes of Weta Digital meant staring at Sauron's helmet and other wonderful movie props. Great experience. But had to rush to get to Taupo the same night. On the way we had a brief stop in Levin and later began approaching the top of Mt. Ruapehu in the Tongariro National Park. Drove uphill until we reached the snow line right before dark. Had to turn back since our car didn't have the recommended chains on the wheels :) The air was quite cold but the landscape beautiful and volcanic. I could easily smell the sulphur coming from the belly of the volcano. Descended (in the dark again) to the volcanic valley and drove to Taupo. The town is located by Lake Taupo, which actually is a crater, too.
7. päivä: Taupo - Huka Falls - Craters of the Moon - Rotorua
Mene vesiputoukselle (ei liian lähelle) ja kävele tulivuoren kraattereissa.
 |
| 7. päivä: ajoreitti 86 km / Day 7 |
 |
| Huka Falls, Waikato River |
 |
| Craters of the Moon |
Day 7: Ah, only a short way to the next two day pit stop, Rotorua! Drove to Huka Falls, the really beautiful blue waterfalls near Taupo. Had a nice pie there (a different kind of pies were sold everywhere in NZ). Had an exciting stop by the Craters of the Moon, where we could hike on the volcanic grounds on our own responsibility. Huffing and puffing holes were everywhere. I climbed to the highest edge of a crater and could even see the high mountain tops of the Tongariro National Park.
8. päivä: Rotorua; Te Puia - Whakarewarewa - Wai-O-Tapu - Polynesian Spa
Näe geysir. Lillu samppanja-altaassa ja näe kylpylä. Ei vaan näe samppanja-allas ja lillu kylpylässä.
 |
| 8. päivä: ajoreitti 62 km edestakaisin / Day 8 |
 |
| Pohutu purkautuu / Pohutu erupting, Rotorua |
 |
| Champagne Pool, Wai-O-Tapu |
 |
| Vesisateessa mineraalialtaassa, Polynesian Spa |
9. päivä: Rotorua - Hobbiton (Matamata) - Paeroa - Hot Water Beach - Hahei
Moikkaa Bilboa ja kaiva hiekkarannalta lapiolla kuumaa vettä.
 |
| 9. päivä: ajoreitti 242 km / Day 9 |
 |
| Hobbiton Movie Set and Farm Tours |
 |
| Kuumaa vettä hakusessa / Diggers trying to find hot water |
Day 9: An exciting day coming. Time to greet Bilbo and to dig sand for hot water :) Decided to drive to Hobbiton Movie Set and Farm Tours near Matamata without buying the tickets in advance. Luckily, we got our tickets for a tour starting some hour and a half after our arrival. This gorgeous Lord of the Rings / Hobbit movie set was definitely a must. If it hadn't been low season, I would absolutely have purchased the tickets in advance. Enjoyed the scenery and everything there (including a free drink at Green Dragon Inn).
Next, headed north towards Coromandel Peninsula. We were supposed to be at Hot Water Beach exactly at the right time - because it's only possible to dig hot water under the sand during low tide, which on this particular night happened to be around sunset. And lucky we were again - arrived at the beach right on time! Hired a spade (5 NZD) for digging :) The Pacific Ocean was somewhat cold(ish), but I managed (after a long hesitation) to run around a big rock between the thundering waves to reach the right area. Bingo! Only a couple of times I hit the spade into sand - and yes, hot water would warm my cold toes :) Returned to the car in darkness (I'm happy I had a torch) and drove to a nearby village of Hahei, where we stayed in a really large (but cold) wooden cottage until early morning.
10. päivä: Hahei - Cathedral Cove - Coromandel - Auckland
Mene suoraan Narniaan kulkematta vaatekaapin kautta.
 |
| 10. päivä: ajoreitti 250 km / Day 10 |
 |
| Auto parkkiin ja kävellen Cathedral Coveen / Starting to descend to Cathedral Cove, Hahei |
 |
| Narnia! (Cathedral Cove) |
 |
| Junakyydissä / On the train, Coromandel |
 |
| Hienot näkymät Coromandelin niemimaan mutkaisilla teillä / Great view from the Coromandel Peninsula |
Suuntasimme juhlistamaan road tripin onnistumista Sky Toweriin, joka on eteläisen pallonpuoliskon korkein torni, 328 m. Tässäkin kävi tuuri, sillä tornin korkeimmalle näköalatasanteelle pääsi taas tauon jälkeen - hissiremontti oli valmistunut edellisenä päivänä :)
Day 10: Must admit I was extremely tired when the alarm clock went on, but once again we had to be early to get everywhere in time. So, first to Narnia! Ehem, meaning Cathedral Cove, a really beautiful place near Hahei. The sun had just risen when we walked down the hill from the parking lot. The landscape was simply stunning. Since we were that early, we could actually enjoy the Cove alone - no-one else was at the beach at the same time :) But time to move on. Drove to Coromandel, where we arrived suitably ten minutes before the morning's only train tour would start. Sat on the train, which climbed the hill up to the "Eyefull Tower". Nice scenery over the Firth of Thames. Only one thing to do: drive to New Zealand's biggest town, Auckland, and return our car (before 4.45 pm). Again, succeeded! Our road trip was at the end. Nothing, absolutely nothing, could have gone better. Okay, the weather, perhaps. Headed to Sky Tower to celebrate our successful journey.
11.-13. päivä: Auckland
Rentoudu kaupungissa, mutta älä unohda kiivetä vielä yhdelle tulivuorelle.
 |
| Talvipuutarha / Winter Garden, Auckland Domain |
 |
| Mt. Eden & Sky Tower, Auckland |
Kotimatka / Heading home
Eiiiii! Aika jättää hyvästit (täyttyneiden) unelmien Uudelle-Seelannille. Olimme suunnitelleet menevämme lentokentälle bussilla, mutta hotellin respasta ehdottivat, että voivat tilata meille taksin, joka maksaa saman verran kuin bussi. No mikäs siinä. Lentokentällä sai vielä viime vilauksen leffamaailmaan Wetan patsaiden muodossa (juurella kyltti "Lainassa Keski-Maasta"). Aurinkoisessa säässä (totta kai nyt, kun kotiinlähtö oli käsillä) nousimme Qantasin kengurukyydillä (Boeing 737:lla) kohti Sydneytä. Viimeisenä silmäyksenä Uudesta-Seelannista näkyi kaukana komea lumihuippuinen tulivuori Egmont, eli Taranaki, 2518 m.
 |
| Sydney, Australia |
Koko reilun kahden viikon matka sujui hämmästyttävän jouheasti kaikilta osin. Ei olisi oikeastaan paremmin voinut mennä. Ainoa vika oli liian lyhyt loma-aika, joka ei mahdollistanut visiittiä Eteläsaaren eteläosiin. Niin että milloinkohan sitä pääsisi uudestaan tuonne Telluksen vastakkaiselle puolelle?! :)
PS. All Blacks voitti matkamme jälkeen rugbyn maailmanmestaruuden.
Oh no, this was it! I had been dreaming of a trip to New Zealand, to the other side of the world, for about twenty years... and now I had done it! I felt both victorious and kind of sad. Especially I had mixed feelings about the South Island. I would absolutely miss it and I would definitely like to visit this stunning, wonderful, breathtaking and the most beautiful island in the world again. Sometimes. Perfect.
